Tekstejä

Täällä Pirkkalassa on mainiot retkeilymaisemat. Kaupungin hälystä on lyhyt matka piipahtaa luonnon keskelle rauhoittumaan, vaikkapa Tampereen puolelta, tänne Taaporinvuorelle. Tampereen Kaupungin rajalle on täältä matkaa muutama sata metriä.
Ajoittain kuuluva moottoritien vaimea melu häiritsee hiukan luonnon rauhaa, mutta sekin riippuu tuulen suunnasta kuinka autojen äänet kantautuvat tänne metsän keskelle.
 Taaporinvuori on tämän alueen korkein kohta, laen kurottaessa 150 metriä merenpinnasta. Pirkkalan kunta on tehnyt Saukkolammin Taaporinvuoren alueesta luontoselvityksen 2008. Selvityksessä tutkittiin alueen soveltuvuutta luonnonsuojelukohteeksi. Alueelta löytyy paljon polkuja, ja talvella pääsee suksimaan latu-urille.


Taaporinvuoren eteläpuoleisella rinteellä sijaitsee jättimäinen siirtolohkare, jolla on korkeutta peräti 10 metriä. Pirunkiveksi sitä kutsutaan. Tämä hiidenkivi on kulkeutunut mannerjään matkassa tänne Pirkkalan maisemille. Pirunkivi on rauhoitettu luontokohde, eikä sitä saa vahingoittaa eikä turmella.

Saukkolammin Taaporinvuori alueella kuuselle on otollinen kasvuympäristö, koska maaperä on pääosin ravinteikasta ja kosteaa. Myös koivu on vallannut oman alansa taimikoista. Mäntyä kasvaa kuivilla korkeimmilla kankailla.

Huhtavuoren maisemilta löytyy alueen vanhimmat metsäalueet. Iäkkäimmät puut ovat noin 80 vuotiaita. Pyramiitinnotkossa virtaa Saukonoja, jonka ympäristössä kasvaa jyhkeitä kuusia, ja muita kosteiden lehtojen puulajeja.
Vanhan metsän yhtenäistä aluetta ei löydy, koska alueelta on hakattu aikoinaan paljon puuta.

UKK puisto

 Erämaavaellus Urho Kekkosen Kansallispuistoon 4-8.7.2018

Tätä vaellusreissua olen suunnitellut jo pitkään, puntaroinut eri reittejä ja leiripaikkoja. Kohteen valinta oli helppo, koska Paratiisikuruun oli päästävä käymään.
Paratiisikuruun pääsee kätevimmin Aittajärven kautta. Viikko ennen reissun alkua alan tehdä varustelistaa. Nelisen päivää lähtöön ja Savotta 906 putkirinkka ja vaimon 65 litrainen
Biltemasta hankittu rinkka löytää tiensä olohuoneen lattialle. On tuossa lattialla jo aika kasa kaikenlaista kampetta kertynyt ja lienee siinä myös turhaa tavaraa. Olin kuivannuyt jo aiemmin 4 pakettia
rotukarjan vähärasvaista (10%) naudanlihaa. Siinä kaikki kuivatut tuotteet tälle reissulle. Lisäksi mukaan tulee riisiä makaroonia, tuoretta leipää puuroainekset jne. Leivän paino hieman yllätti kun aloin niitä puntaroimaan.
Noin 50g kpl ja yhteensä 32 kpl mukaan. On siinä aivan liikaa turhaa painoa raahattavaksi rinkassa. Seuraavaan reissuun lähtee näkkileivät matkaan. Ylellisyystuotteena otin myös kananmunia 9 kpl mukaan. Rinkka tietysti matkan aikana kevsntyy kun jatkuvasti syö kuormasta.

Ensimmäisen kerran kun rinkkoja pakkailin ja puntarisssa niitä käytin, huomasin että on aika rankalla kädellä karsittava tavaraa pois. Pelkkä kuvauskalusto painaa noin 6 kg ja siitä ei voi ihan mahdottomia ottaa pois. Lopullisessa ja viimeisessä rinkanpakkauksessa oma rinkkani painoi 24-25 kg.
Vaimon rinkka taas heilautti vaaan lukemaan 13 kg ilman vesipulloja ( 2 kpl 0,5 litraa)
Painoa keventääkseni jätin pois teltan, makuupussien ja kamera jalustan suojapussit kotiin. Makuupussit tungin rinkkojen yläosastoon tiukkaan pakettiin. Tämä on tehokas tapa
saada kaikki pienet koloset rinkasta hyötykäyttöön. Gopro Hero5 action cam sai jäädä kotiin, samoin muutama vara-akku. Kahvipannu jäi matkasta myös poi turhana kapistukssena.
Teet ja kahvit saa keiteltyä kattilassa vallan mainiosti.
Vaimon rinkkaan ei minulla ollut täyttä luottamusta, mutta se kuitenkin kesti kohtuullisen hyvin tämän reisssun, mitä nyt hiukan yläosan pussin suu taas jälleen kerran hiukan repeytyi. Olen jo aiemmin sitä neulonut ja vahvistanut.
seuraavaan reissuun täytyy hankkia vaimon käyttöön luotettava ja kestävä rinkka. Omaan Savotta 906 rinkkaani taas luotin täydet 100% enkä pettynyt!
Siinä on rinkka joka on tehty kestämään. Satuin vielä tapaamaan UKK puistossa Sudenpesän varauskammilla savotta rinkan yhden suunnittelijan ja kehittäjän. Tämä mies on kouluttanut sodankylässä sissejä työkseen.
Siinä nuo rinkat nyt odottavat pulleina ja aivan täyteen pakattuina matkalle lähtöä. Nokialta lähdemme liikkeelle illalla Tiistaina 3.7.2018 määränpäänä Pohjanmaa ja Lappajärvi.
Lappajärvellä olemme yötä ja Keskiviikko aamuna starttaamme auton keulan kohti Lapin erämaita.
Vaimo aloittaa ajourakan ja päästelee hyvän matkaa yli puolenvälin. Saariselän kohdalla oli pelkkää sumua ja näkyvyys paikoin lähes olematon. Aittajärvelle vievä hiekkatie oli kuoppainen ja auton iskunvaimentimet ei varmasti siitä menosta tykänneet. Auton nopeusmittari kävi reilusti yli 80 KM/ suorilla.
Tämä meidän auto on jo käytännössä myyty autoliikkeeseen ja uusi Opel astra saadaan tämän reissun jälkeen.
Aittajärvellä sitten laitettiin leiri pystyyn (Retkikartta linkki tähän) puron varteen. Käytiin vielä iltalenkki tekemässä Suomun Kolttakentille ja Snelmannin majalle.
Suomujoen ylityspaikka tietysti tarkistettiin aamua varten ja kokeilun siitä mennä Sievin Light Boot jsaappailla mutta ei ne oikein riittäneet. Hiljaista oli Aittajärvellä, eikä ollut muita telttailijoita.
Kylmälaukku oli matkassa ja se sitten aamulla palautettiin auton peräkonttiin. Laukusta löytyi muutama kalja ja lonkero jotka nautiskelimme illan aikana. Ei olut mikään lämmin ilta +12 astetta näytti lämpömittari mutta mukavasti siinä tarkeni iltaa istu kun laittoi sopivasti lämmintä vaatetta päälle. Nukkumaaan menimme joskus puolen yön aikoihin.

Torstai 5.7.2018. Aamulla heräilimme ilman kiirettä. Aamupalaa, kuvaamista ja leirin purkua. Aamu on pilvisen harmaa eikä lämpötilakaan ole kovin korkealla. Marssimme Suomujoen ylityspaikalle ja riisumme Sievin jalkineet vaihtaen ne kroxeihin. Tuosssa puuta vasten on ohkaisista puuriuista tehtyjä
sauvoja. Testaan ensin ylityksen viemällä oman Savotta rinkkani yli. Jätän lantiovyön aukinaiseksi mutta tuntuu rinkka aika huteralta ja huojuvalta tällä tavalla. Onhan tässä köysi tukena ja sauva vielä varmistamassa joen ylitystä. Päätän pitää lantiovyön kiinni ja eikun menoksi. sauvaa oikeaan käteen ja vesemman renteen ympärille pyörittelen
köyden. Ylitys sujuu ongelmitta helposti. Joen keskipaikkeilla on vesi matala ja kääntyy virtaamaaan poikki joen. Toisella puolen rantaa on joen syvin kohta joka ulottuu minua lähes polven tasolle. Rinkan heitän selästä ja lähden hakemaan vaimon rinkkaa.
Lähdetään tavoittelemaan Sudenpesän varauskammia. Emme ole varanneet itse kammia vaan laitamme teltan pystyyn sinne maisemille. Hetken talsittuamme vastaan tulee vanhan kodan jäänteet. Helanderin kodan katto-osuus ja muutama ylin hirsikerta on suojattu katoksella. On se mukava nähdä näitä lapin entisaikojen rakennusperinne jäännöksiä.

Jatkamme Maantiekurun kivikkoista polkua eteenpäin välillä juoden puroista ja lähteistä. Vesi on puhtaan näköistä ja juomakelpoista sellaisenaan. Kannamme kahta 0,5 litran ohutta muovipulloa mukana täyttäen niitä aina tarpeen tullen.
Maantiekurun polku on melko yksitoikkoista ja samankaltaista maastoa. Vähän ennen sotapäätä avautuu rehevä kohta maastossa eteemme. Tässä on runsaasti erilaisia kukkia ja kasvillisuutta mutkittelevan kirkasvetisen puron molemmin puolin. Poikkeamme polulta oikean käden suuntaan kohti Sotavaaranojaa. Nyt on sitten noustava 280 metriä korkealle tunturiin.
Tunturilla kasvaa mäntymetsää ja on helppokulkuista edetä. Hikeä tietysti tämäkin nousu vaatii mutta ei täällä erämaassa auta valittaa vaan on mentävä kohti määränpäätä.

Ykkösvaeltaja meinaa jo hiukan hermostua ja kyselee matkan pituutta Sotavaranojalle. En ala tarkemmin mittaamaan matkaa vaan annan epämääräisen arvion matkasta. Mukavan näköistä kuivaa kangasmaastoa, joukossa muutamia suuria mäntyjä ja jokunen kelopuu. Tuolla edessä jo kuuluu veden pauhu ja matkaa enään reilu sata metriä. Sotavaaranojan tulipaikka on
tämän ojan toisella puolella. saa näitä Lapin ojia, jokia ja puroja joskus hiukan ihmetellen katsella. Ei aina etelän ihminen tahdo uskoa joeksi matalaa ja muutaman metrin levyistä uomaa. Tämä Sotavaaranoja on uskomattoman hieno tällä kohtaa. Ylävirrassa oja on matala ja leveä mutta tässä kalliokohdassa se kapenee pieneksi vesiputoukseksi joka jatkaa
virtaamista kapeahkoa parin metrin korkuisita pystysuorista seinämistä muodostunutta uraa pitkin, jatkuakseen taas hetken päästä leveämpänä ja matalana mutkittelevana uomana.

Tässä on hyvä paikka hiukan levähtää ja syödä. Kuvaaja ei tietysti pysty paljon lepäilemään kun on niin runsaasti kuvauskohteita. Vaimo tuossa makaa selällään tulipaikan penkillä ja kerää voimia loppumatkan raskaalle osuudelle.
Pakkaaamme rinkkoihin evästarpeet kattiulan ja keittimen jatkaaksemme taivallusta. Polku kulkee ojan vartta eteenpäin tarjoten hienoja maisemia. Vajaa kolme kilometriä tässä saa tallustella ennen kuin saavutamme Maantiekurun polkuristeyksen. Siitä suunta vasemmalle tunturiin. GPS on kätevä laite ja helpottaa suunnistusta kun ei tarvitse paperikarttaa kokoajan tuijotella.
Tietysti kannattaa painaa mieleen missä maaston kohdassa milloinkin ollaan, jos vaikka gepsi hajoaa kesken matkan niin voi siirtyä karttaan ja kompassiin vaivattomasti.

Lähdetään nousemaan Kaarnepään kylkeä, ei kuitenkaan aivan huipulle asti. Matkan tässä vaiheessa tuntuu jaloissa nämä kävellyt kilometrit nousun ollessa melko jyrkkää.
Kokkeuksiin kiivetessä alkaa puusto mataloitua ja koivikot matelevat jo aika lähellä maata. Reitin korkeimmalla kohdalla maisemaan avautuu tunturia tunturin perään joka puolella minne vaan päätänsä kääntää.
Paistaa vielä aurinko ja haalea sateenkaari loistaa idän suunnassa. Tästä vielä laskeutuminen jyrkkää rinnettä alaspäin, sammaleiden peittämien kivikkojen ja kuoppien väistelyä. Sudenpesälle vievä kivikkoinen polku tulee pian eteemme ja jatkamme siitä eteenpäin.

Vaimo meinaa jo hermostua, kun ei matka tahdo loppua ollenkaan. Kysyy matkaa määränpäähän. Katson gPS laitteesta matkan noin suurinpiirtein ja näkyy sinne Sudenpesän varauskammille olevan vielä yli kilometri taivallettavaa. Kohta ollaan perillä ja 600 metriä on matkaa perille, sanon ja yritän piristää väsynyttä vaeltajaa.
Päästiin vihdoin perille. Oli aika mahtava tunne päästä heittämään painava Savotta rinkka tantereeseen pitkän jarasittavan päivän päätteeksi. 18,4 km tuli matkaa Aittajärveltä tänne Sudenpesälle.
Teltanpaikkaa etsittiin hetken ja löysimme paikan Sarvijoen varresta läheltä virallista tulipaikkaa. Tässä on hyvä nukkua venen virtaavaa ääntä kuunnellen. Tarppi vielä teltan katoksi puihin kiinni. Seuraavalle reissulle täytyy ottaa mukaan muutama pyykkipoika jolla saa kiristettyä tarpin
harjanarun ja kankaan toisiaan vasten kiinni. Nyt se hiukan on laskoksilla koko tarppi. Ei tuota tarpin kiristämistä nyt jaksa innostua säätämään koska ei ole luvattu mitään
kovia sateita. Telttahan myös pitää vettä! Pääasia on saada tavaroille suojaa ja varjoa itse teltalle.

Perjantai 6.7.2018
Tuli nukuttua ihan kohtuu hyvin teltassa Sarvijoen varrella. Keli on pilvinen mutta näkyy siellä täällä myös sinistä taivasta tuntureiden päällä. Upea paikka tämä UKK puisto. Saariselällä olemme käyneet kerran aiemmin vuonna 2011 Maaliskuun paikkeilla hiihtelemässä. Urho Kekkosen Kansallispuisto on perustettu 1983. Puisto on Suomen toiseksi suurin Kansallispuisto. Täällä riittää
tunturia tunturin perään ihailtavaksi ja kuljettavaksi.
Alkuperäinen reittisuunnitelma oli Aittajärvi-Sudenpesä-Muorravaarakan ruoktu varaus ja autiotupa-Pälkkimäojan laavu. Päätettiin että ollaan tässä kolme yötä. Raskas oli taival ensimmäisenä vaelluspäivänä ja tuntuu mukavammalta perustaa
leiripaikka pidemmäksi aikaa ja tehdä päiväretkiä lähimaastoon. Turhaa väsyy kun kantaa raskasta rinkkaa jatkuvasti selässä pitkin tuntureita joka päivä. Kevyellä varustuksella pystyy paremmin kuvaamaan ja katselemaan maisemia.
Tänään menemme katsomaan UKK puiston hienointa maisemaa. Paratiisikuru tuolla odottaa tuntureiden sokkeloissa vaeltajia. Aamupalan syötyämme heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni. Rinkkaan pakkaan kaksi pientä vesipulloa, kameravarusteet, ruokaa, sadevaatteet, keittimen ja pientä lisävaatetta. Savotta rinkka painaa 2,8 kg ilman yläkaarta ja tämän päivän kokonaispainona lienee noin 8 kg.
Vaimo pääsee reissuun ilman rinkkaa ja lienee kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun.

Kello on 11:45. Rinkka lennähtää tottuneesti ja kevyesti selkään ja matka voi alkaa. sarvijoen reunaa alavirtaan päin tallustelemme. Hieno matala kirkasvetinen joki kivikkopohjineen. Nestehukkaa ei tarvitse täällä jokien ja purojen varsilla kärsiä, senkus vaan kourakuppinsa upottaa raikkaaseen veteen ja juo janoonsa.
Tuli yhtäkkiä mieleen Hero kutosen akut ja kuinka unohdin ne vara-akustot teltalle. Ei auttanut kuin palata hakemaan ne leiripaikalta. Onneksi muistin tässä vaiheesssa asian kun matkaaa oltiin kuljettu vasta parisensataa metriä.
Paratiisikurulle polku vie Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta joen yli. Varaustuvan puolella oli muutama vaeltaja olleet yötä ja siinä vaihdettiin pikaiset kuulumiset.


Joen ylityksen jälkeen on pientä nousua, koska menemme Paratiisikuruun tätä polkua joka kulkee korkeammalla kuin toinen puronvartta menevä polku. Kohta alkaa maisema muuttua
puuston suhteen vähäisemmäksi. Matalia vaivaiskoivuja kasvaa siellä täällä harvakseen ja suurin osa koivuista matelee maatapitkin. Muutama lyhyt mänty eroittuu joukosta. Taivas repeää pilvistä ja auringon lämpö
saa vaimon keventämään pukimiansa. Paratiisikurulta virtaava puro menee tuossa vasemman käden puolella. Kohta joudumme sen ylittämään kahlaamalla matalassa vedessä. Taas Sievin Light Boot Lance kengät pääsevät maistamaan Lapin raikkaita vesiä. Hyvin nämä jalkineet toimii vaativissa tunturiolosuhteissa.

Paratiisikurun alkupää avautuu rehevänä vihreänä keitaana keskellä karua tunturialuetta. On tämä ihmeellinen paikka! Puro virtaa mutkitellen kurusta alas kohti Sarvijokea.
Vihreää ruohoa, katajapensaiden rivistöt, lumikenttä jossa käyn kävelemässä ja jättämässä kenkäni jäljet. Ainutlaatuinen paikka joka ei ole ihan jokaisen vaeltajan saavutettavissa, koska tänne on matkaa Aittajärveltä kävellen noin 20 km.
Istumme puron varteen ja juomme kupposet teetä muutaman leivän kanssa. Jälkiruokana rinkasta löytyy kummallekkin pienet muffinssit, suklaata ja pähkinöitä. Näemme ensimmäiset porot vaellusreissullamme. Kaksi poroa lähes törmää taukopaikallemme. Säntäävät kuitenkin pois meidät huomattuaan.

Jatkamme kohti kurun päätyä jossa virtaa pieni vesiputous suuren lumikentän sisään. Ennen tätä polku nousee korkeammalle ja alhaalla avautuu pieni pyöreä lampi. Paratiisikurun päässä on vielä suurempi lampare jossa käymme kääntymässä.
Kiivetään vielä Ukselmapään suuntaan jokusen matkaa ihastelemaan Paratiisikurua korkeammalta. Kummasti se aika täällä menee nopeasti ja on vain lähdettävä takaisin päin ja leiripaikkaa kohti. Menemme samaa polkua jota tuulimme.
Laitan Hero 6 kameran kuvanvakauttajineen rinkkaan, koska se helpottaa loppumatkan kulkemista, ei tarvitse piutää kädesssä kilon painoista mötikkää. 15,6 km tuli päivän matkaksi välille Sudenpesän Varauskammi-Paratiisikuru. Lämmin päivä oli! Lämpömittarista katsoin lämpötilaa ja näytti +28 astetta.
Tehdään iltasella pieni kuvaus reissu Sarvijoen toiselle puolelle kohti ylävirtaa. Käymme katsomassa kahta lampea ja palaamme takaisin telttapaikalle. Reilu kilometrin lenkki siitä tuli.


Lauantai 7.7.2018
Heräämme yhdeksän jälkeen aamulla Sudenpesän maisemilta Urho Kekkosen Kansallispuistosta. UKK puisto kuulostaa hiukan sateiselta teltasta käsin aamutuimaan. Kaivan lämpömittarin esille ja katson lukeman joka näyttää +14 astetta. Tiedä sitten voiko tähän mittariin luottaa, kun näyttii Paratiisikurussa kahtakymmentä kahdeksaa astetta vaikka todellinen lukema oli reilusti pienempi.
Aloitellaan leirielämän perustouhut pienen tihkusateen laskeutuessa harmaalta taivaalta. Sen verran on keli viileä että puen merinovilla kerraston housuosan jalkaan ja fleece takkia päälle. Vaimo on laittanut kevyt toppahousut jalkaansa ja huppu tiukasti päässä istuu ja syö aamiaista.
11:41 saaamme itsemme liikkeelle tänä aamuna. Vaeltelemme Sarvijoen vartta alavirtaan kohti Sarviojan autio ja varaustupaa. Mukavan näköinen on tämä jokivarsipolku. Tihkusade on loppunut vaikka taivas näyttäytyy edelleen harmaana.

Vaihdoin Garmin gps laitteeseen uudet akut. Nämä ovat sitten viimeiset täydet akustot! Ladata en gps akkiuja pysty täällä erämaassa, mutta virtapankista pystyn syöttämään laitteeseen tarvittaessa poweria.
Matkan varrella on tullut huomattua ettei kannata liikaa ahnehtia ja juosta kieli pitkällä kohteesta toiseen. Ainakin meille sopii tämä rauhallisempi siirtymätahti ja oleilu samalla leiripaikalla pidempään. Tässä Suddenpesän maisemilla olemme viihtyneet todella hyvin.

Joen varressa kasvaa valtavan kokoinen mänty. On siinä petäjällä kokoa lapin puuksi. Vaimon kädet ei alkuunkaan ylety puun umpäri. sarviojan Varaus ja autiotuvalla ei ole ketään.
Pikainen kurkistus hämärään kämppäään ja matka jatkuu taas jokea seuraten.
Matkan edetessä alkaa tulla kuuma. Heitän päällystakin rinkkaan ja jatkan matkaa teepaidalla ja ohuella pitkähihaisella. Vaimo keventää myös vaatetusta.
Pidämme taukoa joen varrella hiekkatörmällä istuen. Joesta raikasta vettä ja rinkasta pähkinöitä ja suklaata. Näillä pärjää ja jaksaa marssia eerämaassa taas hetken.
Tauon aikana tulee vilu puseroon! On taas kaivettava rinkasta takkia päälle. Ilma on viilentynyt taas äkisti ja välillä pilvestä esiin tullut aurinko on taas paennut pilven taakse pudottaen samalla lämpötilaa monella asteella.

Pidämme teehetken joen varren tulipaikalla noin 7 km päässä telttapaikalta. Tässä on epävirallinen nuotiokehä ja kelopuu jossa on mukava istua. Tästä lähdemme takaisin päin suurinpiirtein samaa reittiä.
Iltasella teen kuvausmatkan Sarviojan varteen alavirtaan päin. Vaimo jää telttaan lukemaan kirjaa.

Sunnuntai 8.7.2018
Leirin purkaminen alkaa kuuden jälkeen aamulla. Kahdeksan paikkeilla on leiri purettu, syöty aamupala ja rinkat pakattu. Otan suunnan kompassilla Karnepään huippua kohti.
Tästä on kovaa nousua Sudenpesän takaa tunturin päälle. Pistää vähän puuskuttamaan vaikka Savotta 906 putkirinkka on keventynyt montaa kiloa. Arvioin oman rinkan painoksi 20 kg. Vaimon rinkka noin 11 kg.
Näkymät paranee mitä enemmän hikoilee! Puiden pienentyessä alkaa näkymään tunturia joka puolella. Kaarnepään päältä otan suunnan Kuotmuttipäälle. Kohtaa tulee mutkitteleva polku vastaan ja lähdemme seuraamaaan sitä.
Polku vie Kuotmuttipäälle. Kuotmuttipään huipulta suuntaamme tunturia alas päin Maantiekurun polkua kohti. Myös täältä löytyy polku jota kävelemme.
Vettä meillä on ainoastaan kaksi puolenlitran pulloa. Ei täältä pikku lammista viitsi ottaa vettä, vaan kävelemme suoraaan Maantiekurun polulle ja siellä olevalle tulipaikalle. Tästä suunta Aittajärvelle. Kaikki purot ja lähteet oli tietysti Maantiekurun polulla toiseen suuntaan ja en viitsi poiketa
vasemman käden suuntaan olevalle purolle täyttämään juomapulloja jotka ovat olleet jo tyhjänä kauan. Juomme vasta Suomujoen kirkasta vettä joen ylityspaikalla. Aika moinen jano
oli päässyt tulemaan!
Joen ylitys sujuu ilman kommelluksia ja kuljemme sen muutaman satametriä P-paikalle ja lastaamme rinkat autoon ja painamme Aittajärven kuoppaista tietä melkoisen lujaa. Päivän patikointi oli noin 12 km.

Mukava oli vaeltaa Ukk puiston erämaa-alueella. Vaelluksen jälkeen peseytyminen puroissa ja jokien raikkaissa vesissä piristivät kummasti väsynyttä kulkijaa. Ruokaa oli hiukan liikaa mukana. Tuoretta leipää jäi kymmenen palasta syömättä (500g)
Pähkinäpusseja 2 kpl(400g) , hiukan puuroaineita ja pieni rasiallinen voita oli myös turhaan matkassa. HYvä on tietysti olla ruokaa mukana vaikkapa yhden päivän annokset, mutta Sudenpesän perusleiristä ei ole kuin reilu 10 km matkaa Aittajärvelle jossa on auto parkissa, joten ylimääräiselle ruualle ei ole tarvetta rinkassa turhan painona olla.
Yhden varavirtapankin olisi voinut jättää kotiin ja sittenkin olisi virtaa ollut ihan riittämiin ja tarpeeksi varastossa. Painaa se virtapankki kuitenkin 250 grammaa.
Sään puolesta oli tuuria kun ei suuremmin satanut. Pientä tihkusadetta yhtenä aamuna ja sekin loppui saman tien. Lämpötila oli vaeltamiseen myös sopiva. Vaelluksen lämpöisin päivä oli Perjantai 6.7.2018 kun lähdimme päiväreissulle Paratiisikuruun.
Lämpö kipusi reilusti yli kahdenkymmenen, lämpömittarin näyttäessä +28. Onneksi tuuli vilvoitti matkaa tunturin laidalla.

Erämaavaellus Urho Kekkosen Kansallispuistoon 4-8.7.2018



Tätä vaellusreissua olen suunnitellut jo pitkään, puntaroinut eri reittejä ja leiripaikkoja. Kohteen valinta oli kuitenkin helppoa, koska Paratiisikuruun oli päästävä käymään.

Paratiisikuruun pääsee kätevimmin Aittajärven kautta. Retkikartta: Aittajärvi



 Viikko ennen reissun alkua alan tehdä varustelistaa. Nelisen päivää lähtöön ja Savotta 906 putkirinkka ja vaimon 65 litrainen

Biltemasta hankittu rinkka löytää tiensä olohuoneen lattialle. On tuossa lattialla jo aika kasa kaikenlaista kampetta kertynyt ja lienee siinä myös turhaa tavaraa. Olin kuivannut jo aiemmin 4 pakettia

rotukarjan vähärasvaista (10%) naudanlihaa. Siinä kaikki kuivatut tuotteet tälle reissulle. Lisäksi mukaan tulee riisiä, makaroonia, tuoretta leipää, puuroainekset jne. Leivän paino hieman yllätti kun aloin niitä puntaroimaan.

Noin 50g kpl ja yhteensä 32 kpl mukaan. On siinä aivan liikaa turhaa painoa raahattavaksi rinkassa mutta nyt ne otetaan kuitenkin mukaan.  Seuraavaan reissuun lähtee näkkileivät matkaan. Ylellisyys tuotteena otin myös kananmunia 9 kpl mukaan. Rinkka tietysti matkan aikana keventyy, kun jatkuvasti syö kuormasta.



Ensimmäisen kerran, kun rinkkoja pakkailin ja puntarissa niitä käytin, huomasin, että on aika rankalla kädellä karsittava ylimääräistä tavaraa pois. Pelkkä kuvauskalusto painaa noin 6 kg ja siitä ei voi ihan mahdottomia ottaa pois. Lopullisessa ja viimeisessä rinkan pakkauksessa oma rinkkani painoi 24-25 kg.

Vaimon rinkka taas heilautti puntarin lukemaan 13 kg ilman vesipulloja ( 2 kpl 0,5 litraa)

Painoa keventääkseni jätin pois teltan, makuupussien ja kamerajalustan suojapussit kotiin. Makuupussit tungin rinkkojen yläosaan tiukkaan pakettiin. Tämä on tehokas tapa

saada kaikki pienet koloset rinkasta hyötykäyttöön. Gopro Hero5 action cam sai jäädä kotiin, samoin muutama vara-akku. Kahvipannu jäi matkasta myös pois turhana kapistuksena.

Teet ja kahvit saa keiteltyä kattilassa vallan mainiosti.

Vaimon rinkkaan ei minulla ollut täyttä luottamusta, mutta se kuitenkin kesti kohtuullisen hyvin tämän reisssun, mitä nyt hiukan yläosan pussin suu taas jälleen kerran hiukan repeytyi. Olen jo aiemmin sitä neulonut ja vahvistanut.

seuraavaan reissuun täytyy hankkia vaimon käyttöön luotettava ja kestävä rinkka. Omaan Savotta 906 rinkkaani taas luotin täydet 100% enkä pettynyt!

Siinä on rinkka joka on tehty kestämään. Satuin vielä tapaamaan UKK puistossa Sudenpesän varauskammilla savotta rinkan yhden suunnittelijan ja kehittäjän. Tämä mies on kouluttanut sodankylässä sissejä työkseen ja tietää mistä puhuu.



Siinä nuo rinkat nyt odottavat pulleina ja aivan täyteen pakattuina matkalle lähtöä. Nokialta lähdemme liikkeelle illalla Tiistaina 3.7.2018 määränpäänä Pohjanmaa ja Lappajärvi.

Lappajärvellä olemme yötä ja Keskiviikko aamuna starttaamme auton keulan kohti Lapin erämaita.

Vaimo aloittaa ajourakan ja päästelee hyvän matkaa yli puolenvälin. Saariselän kohdalla oli pelkkää sumua ja näkyvyys paikoin lähes olematon.  Retkikartta: Aittajärvelle menevä hiekkatie alkaa tästä



Aittajärvelle vievä hiekkatie oli kuoppainen ja auton iskunvaimentimet ei varmasti siitä menosta tykänneet. Auton nopeusmittari kävi reilusti yli 80 km/ h suorilla.

Tämä meidän auto on jo käytännössä myyty autoliikkeeseen ja uusi Opel astra saadaan tämän reissun jälkeen.  Retkikartta: Aittajärven telttaleiripaikka

Aittajärvellä sitten laitettiin leiri pystyyn puron varteen. Käytiin vielä iltalenkki tekemässä Suomun Kolttakentille ja Snellmanin majalle.



Suomujoen ylityspaikka tietysti tarkistettiin aamua varten ja kokeilun siitä mennä Sievin Light Boot saappailla, mutta ei ne varret oikein riittäneet. Hiljaista oli Aittajärvellä, ei ollut muita telttailijoita.

Kylmälaukku oli matkassa ja se aamulla palautettiin auton peräkonttiin. Laukusta löytyi muutama kalja ja lonkero, jotka nautiskelimme illan aikana. Ei ollut mikään lämmin ilta +12 astetta näytti lämpömittari, mutta mukavasti siinä tarkeni iltaa istu kun laittoi sopivasti lämmintä vaatetta päälle. Nukkumaaan menimme joskus puolen yön jälkeen.



Torstai 5.7.2018. Aamulla heräilimme ilman kiirettä. Aamupalaa, kuvaamista ja leirin purkua. Aamu on pilvisen harmaa eikä lämpötilakaan ole kovin korkealla. Marssimme Suomujoen ylityspaikalle ja riisumme Sievin jalkineet vaihtaen ne feikki kroxeihin. Tuossa puuta vasten on ohuista kepeistä tehtyjä

sauvoja. Retkikartta: Suomujoen kahluupaikka



 Testaan ensin joen ylityksen viemällä oman Savotta rinkkani yli. Jätän lantiovyön aukinaiseksi mutta tuntuu rinkka aika huteralta ja huojuvalta tällä tavalla. Onhan tässä köysi tukena ja sauva vielä varmistamassa joen ylitystä. Päätän pitää lantiovyön kiinni ja eikun menoksi. sauvaa oikeaan käteen ja vasemman renteen ympärille pyörittelen

köyden. Ylitys sujuu ongelmitta helposti. Joen keskipaikkeilla on vesi matalaa ja kääntyy virtaamaaan poikki joen. Toisella puolen rantaa on joen syvin kohta joka ulottuu minua lähes polven tasolle. Rinkan heitän selästä ja lähden hakemaan vaimon rinkkaa.

Lähdetään tavoittelemaan Sudenpesän varauskammia. Emme ole varanneet itse kammia vaan laitamme teltan pystyyn sinne maisemille. Hetken talsittuamme vastaan tulee vanhan kodan jäänteet. Helanderin kodan katto-osuus ja muutama ylin hirsikerta on suojattu katoksella. On se mukava nähdä näitä lapin entisaikojen rakennusperinne jäännöksiä. Retkikartta: Helanderin kota



Jatkamme Maantiekurun kivikkoista polkua eteenpäin, välillä juoden puroista ja lähteistä. Vesi on puhtaan näköistä ja juomakelpoista sellaisenaan. Kannamme kahta 0,5 litran ohutta muovipulloa mukana täyttäen niitä aina tarpeen tullen.

Maantiekurun polku on melko yksitoikkoista ja samankaltaista maastoa. Vähän ennen sotapäätä avautuu rehevä kohta maastossa eteemme. Tässä on runsaasti erilaisia kukkia ja kasvillisuutta, mutkittelevan kirkasvetisen puron molemmin puolin. Poikkeamme polulta oikean käden suuntaan kohti Sotavaaranojaa.  Retkikartta: Nousu Sotapäälle

Nyt on sitten noustava 280 metriä korkealle tunturiin.

Tunturilla kasvaa mäntymetsää ja on helppokulkuista edetä. Hikeä tietysti tämäkin nousu vaatii mutta ei täällä erämaassa auta valittaa, on vain mentävä kohti määränpäätä.



Ykkösvaeltaja meinaa jo hiukan hermostua ja kyselee matkan pituutta Sotavaranojalle. En ala tarkemmin mittaamaan matkaa, annan vain hiukan epämääräisen arvion matkasta. Mukavan näköistä kuivaa kangasmaastoa, joukossa muutamia suuria mäntyjä ja jokunen kelopuu. Tuolla edessä jo kuuluu veden pauhu ja matkaa enään reilu sata metriä. Retkikartta: Sotavaaranojan tulipaikka



Sotavaaranojan tulipaikka on

tämän ojan toisella puolella. saa näitä Lapin ojia, jokia ja puroja joskus hiukan ihmetellen katsella. Ei aina etelän ihminen tahdo uskoa joeksi matalaa ja muutaman metrin levyistä uomaa. Tämä Sotavaaranoja on uskomattoman hieno tällä kohtaa. Ylävirrassa oja on matala ja leveä mutta tässä kallioisessa kohdassa se kapenee pieneksi vesiputoukseksi joka jatkaa

virtaamista kapeahkoa parin metrin korkuista pystysuorista seinämistä muodostunutta uraa pitkin, jatkuakseen taas hetken päästä leveämpänä ja matalana mutkittelevana uomana.



Tässä on hyvä paikka hiukan levähtää ja syödä. Kuvaaja ei tietysti pysty paljon lepäilemään kun on niin runsaasti kuvauskohteita. Vaimo tuossa makaa selällään tulipaikan penkillä ja kerää voimia loppumatkan raskaalle osuudelle.

Pakkaamme rinkkoihin evästarpeet, kattilan ja keittimen jatkaaksemme taivallusta. Polku kulkee ojan vartta eteenpäin tarjoten hienoja näkymiä ja maisemia. Vajaa kolme kilometriä tässä saa tallustella ennen kuin saavutamme Maantiekurun polkuristeyksen. Retkikartta: Maantiekurun polkuristeys

Siitä suunta vasemmalle tunturiin. GPS on kätevä laite ja helpottaa suunnistusta kun ei tarvitse paperikarttaa jatkuvasti tuijotella.

Tietysti kannattaa painaa mieleen missä maaston kohdassa milloinkin ollaan, jos vaikka gepsi hajoaa kesken matkan niin voi siirtyä karttaan ja kompassiin vaivattomasti.



Lähdetään nousemaan Kaarnepään kylkeä, ei kuitenkaan aivan huipulle asti. Matkan tässä vaiheessa tuntuu jaloissa nämä kävellyt kilometrit, nousun ollessa melko jyrkkää.

Korkeuksiin kiivetessä alkaa puusto mataloitua ja koivikot matelevat jo aika lähellä maata. Reitin korkeimmalla kohdalla maisemaan avautuu tunturia tunturin perään joka puolella, minne vain päätänsä kääntää.

Paistaa vielä aurinko ja haalea sateenkaari loistaa idän suunnassa. Tästä vielä laskeutuminen jyrkkää rinnettä alaspäin, sammaleiden peittämien kivikkojen ja kuoppien väistelyä. Sudenpesälle vievä kivikkoinen polku tulee pian eteemme ja jatkamme siitä eteenpäin. Retkikartta: Sudenpesälle vievä polku



Vaimo meinaa jo hermostua kun ei matka tahdo loppua ollenkaan. Kysyy matkaa määränpäähän. Katson gps laitteesta matkan noin suurinpiirtein ja näkyy sinne Sudenpesän varauskammille olevan vielä yli kilometri taivallettavaa. Kohta ollaan perillä, 600 metriä on matkaa, sanon ja yritän piristää väsynyttä vaeltajaa. Retkikartta: Sudenpesä varauskammi

Päästiin vihdoin perille. Oli aika mahtava tunne päästä heittämään painava Savotta rinkka tantereeseen pitkän ja rasittavan päivän päätteeksi. 18,4 km tuli matkaa Aittajärveltä tänne Sudenpesälle.

Teltanpaikkaa etsittiin hetken ja löysimme paikan Sarvijoen varresta läheltä virallista tulipaikkaa. Tässä on hyvä nukkua veden virtaavaa ääntä kuunnellen. Tarppi vielä teltan katoksi puihin kiinni. Seuraavalle reissulle täytyy ottaa mukaan muutama pyykkipoika jolla saa kiristettyä tarpin

harjanarun ja kankaan toisiaan vasten kiinni, nyt se on hiukan laskoksilla koko tarppi. Ei tuota tarpin kiristämistä nyt jaksa innostua säätämään koska ei ole luvattu mitään

kovia sateita. Telttahan myös pitää vettä! Pääasia on saada tavaroille suojaa ja varjoa itse teltalle auringon paisteen varalle.



Perjantai 6.7.2018

Tuli nukuttua ihan kohtuu hyvin teltassa Sarvijoen varrella. Keli on pilvinen mutta näkyy siellä täällä myös sinistä taivasta tuntureiden päällä. Upea paikka tämä UKK puisto. Saariselällä olemme käyneet kerran aiemmin vuonna 2011 Maaliskuun paikkeilla hiihtelemässä. Urho Kekkosen Kansallispuisto on perustettu 1983. Puisto on Suomen toiseksi suurin Kansallispuisto. Täällä riittää

tunturia tunturin perään ihailtavaksi ja kuljettavaksi.

Alkuperäinen reittisuunnitelma oli Aittajärvi-Sudenpesä-Muorravaarakan ruoktu varaus ja autiotupa-Pälkkimäojan laavu. Päätettiin kuitenkin että ollaan tässä kolme yötä. Raskas oli taival ensimmäisenä vaelluspäivänä ja tuntuu mukavammalta perustaa

leiripaikka pidemmäksi aikaa ja tehdä päiväretkiä lähimaastoon. Turhaan väsyy kun kantaa raskasta rinkkaa jatkuvasti selässä pitkin tuntureita joka päivä. Kevyellä varustuksella pystyy paremmin kuvaamaan ja katselemaan maisemia.

Tänään menemme katsomaan UKK puiston hienointa maisemaa. Paratiisikuru tuolla odottaa tuntureiden sokkeloissa vaeltajia. Aamupalan syötyämme heitän Savotta 906 putkirinkan selkääni. Rinkkaan pakkaan kaksi pientä vesipulloa, kameravarusteet, ruokaa, sadevaatteet, keittimen ja pientä lisävaatetta. Tyhjä Savotta rinkka painaa 2,5 kg ilman ylä kaarta, tämän päivän kokonaispaino lienee noin 8 kg.

Vaimo pääsee reissuun ilman rinkkaa ja on kovin tyytyväinen tähän ratkaisuun.



Kello on 11:45. Rinkka lennähtää tottuneesti ja kevyesti selkään ja matka voi alkaa. sarvijoen reunaa alavirtaan päin tallustelemme. Hieno matala kirkasvetinen joki kivikkopohjineen. Nestehukkaa ei tarvitse täällä jokien ja purojen varsilla kärsiä, senkus vaan kourakuppinsa upottaa raikkaaseen veteen ja juo janoonsa.

Tuli yhtäkkiä mieleen Hero kuutosen akut! Unohdin ne vara-akustot teltalle. Ei auta kun  palata hakemaan ne leiripaikalta. Onneksi muistin tässä vaiheesssa asian kun matkaa oltiin kuljettu vasta parisensataa metriä.

Paratiisikurulle polku vie Sarviojan varaus ja autiotuvan kautta joen yli. Varaustuvan puolella oli muutama vaeltaja ollut yötä ja siinä vaihdettiin pikaiset kuulumiset. Retkikartta: Sarviojan autio ja varaustupa





Joen ylityksen jälkeen on pientä nousua, koska menemme Paratiisikuruun tätä polkua joka kulkee korkeammalla kuin toinen puronvartta menevä polku. Kohta alkaa maisema muuttua

puuston suhteen vähäisemmäksi. Matalia vaivaiskoivuja kasvaa siellä täällä harvakseen ja suurin osa koivuista matelee maanpinnassa. Muutama lyhyt mänty erottuu joukosta. Taivas repeää pilvistä ja auringon lämpö

saa vaimon keventämään vaatetustansa. Paratiisikurulta virtaava puro menee tuossa vasemman käden puolella. Kohta joudumme sen ylittämään kahlaamalla matalassa vedessä. Taas Sievin Light Boot Lance kengät pääsevät maistamaan Lapin raikkaita vesiä. Hyvin nämä jalkineet toimivat vaativissa tunturiolosuhteissa.  Retkikartta: Paratiisikuru



Paratiisikurun alkupää avautuu rehevänä vihreänä keitaana keskellä karua tunturialuetta. On tämä ihmeellinen paikka! Puro virtaa mutkitellen kurusta alas kohti Sarvijokea.

Vihreää ruohoa, katajapensaiden rivistöt, lumikenttä jossa käyn kävelemässä ja jättämässä kenkäni jäljet. Ainutlaatuinen paikka joka ei ole ihan jokaisen vaeltajan saavutettavissa, koska tänne on matkaa Aittajärveltä kävellen yli 20 km.

Istumme puron varteen ja juomme kupposet teetä muutaman leivän kanssa. Jälkiruokana rinkasta löytyy kummallekkin pienet muffinssit, suklaata ja pähkinöitä. Näemme ensimmäiset porot vaellusreissullamme. Kaksi poroa lähes törmää taukopaikallemme. Säntäävät kuitenkin pois meidät huomattuaan.



Jatkamme kohti kurun päätyä jossa virtaa pieni vesiputous suuren lumikentän sisään. Ennen tätä, polku nousee korkeammalle ja alhaalla avautuu pieni pyöreä lampi. Paratiisikurun päässä on vielä suurempi lampare jossa käymme kääntymässä.

Kiivetään vielä Ukselmapään suuntaan jokusen matkaa ihastelemaan Paratiisikurua korkeammalta. Kummasti se aika täällä menee nopeasti, nyt on vain lähdettävä takaisin päin leiripaikkaa kohti. Menemme takaisin samaa polkua jota tulimme.

Laitan Hero 6 kameran kuvanvakauttajineen rinkkaan, koska se helpottaa loppumatkan kulkemista, ei tarvitse pitää kädessä kilon painoista mötikkää. 15,6 km tuli päivän matkaksi välille Sudenpesän Varauskammi-Paratiisikuru-Sudenpesä. Lämmin päivä oli! Lämpömittarista katsoin lämpötilaa ja se näytti +28 astetta.

Tehdään iltasella pieni kuvaus reissu Sarvijoen toiselle puolelle kohti ylävirtaa. Käymme katsomassa kahta lampea ja palaamme takaisin telttapaikalle. Reilu kilometrin lenkki siitä tuli. Retkikartta: Illan kuvauskeikka





Lauantai 7.7.2018

Heräämme yhdeksän jälkeen aamulla Sudenpesän maisemilta Urho Kekkosen Kansallispuistosta. UKK puisto kuulostaa hiukan sateiselta teltasta käsin näin aamutuimaan. Kaivan lämpömittarin esille ja katson lukeman joka näyttää +14 astetta.

Aloitellaan leirielämän perustouhut pienen tihkusateen laskeutuessa harmaalta taivaalta. Sen verran on keli viileä, että puen merinovilla kerraston housuosan jalkaan ja fleece takkia päälle. Vaimo on laittanut kevyttoppahousut jalkaansa ja huppu tiukasti päässä istuu ja syö aamiaista.

11:41 saaamme itsemme liikkeelle tänä aamuna. Vaeltelemme Sarvijoen vartta alavirtaa kohti Sarviojan autio ja varaustupaa. Mukavan näköinen on tämä jokivarsipolku. Tihkusade on loppunut vaikka taivas näyttäytyy edelleen harmaana.



Vaihdoin Garmin gps laitteeseen uudet akut. Nämä ovat sitten viimeiset täydet akustot! Ladata en gps akkuja pysty täällä erämaassa, mutta virtapankista saan syötettyä laitteeseen tarvittaessa poweria.

Matkan varrella on tullut huomattua ettei kannata liikaa ahnehtia ja juosta kieli pitkällä kohteesta toiseen. Ainakin meille sopii tämä rauhallisempi siirtymätahti ja oleilu samalla leiripaikalla pidempään. Tässä Sudenpesän maisemilla olemme viihtyneet todella hyvin.



Joen varressa kasvaa valtavan kokoinen mänty. On siinä petäjällä kokoa lapin puuksi. Vaimon kädet ei alkuunkaan ylety puun ympäri. sarviojan Varaus ja autiotuvalla ei ole tänään ketään.

Pikainen kurkistus hämärään kämppäään ja matka jatkuu taas jokea seuraten.

Matkan edetessä alkaa tulla kuuma. Heitän päällystakin rinkkaan ja jatkan matkaa teepaidalla ja ohuella pitkähihaisella. Vaimo keventää myös vaatetusta.

Pidämme taukoa joen varrella hiekkatörmällä istuen. Joesta raikasta vettä ja rinkasta pähkinöitä ja suklaata. Näillä pärjää ja jaksaa marssia erämaassa taas hetken.

Tauon aikana tulee vilu puseroon! On taas kaivettava rinkasta takkia päälle. Ilma on viilentynyt taas äkisti, välillä pilvestä esiin tullut aurinko on taas paennut pilven taakse, pudottaen samalla lämpötilaa monella asteella. Retkikartta: Kahvi ja teetauko tulipaikalla



Pidämme tee hetken joen varren tulipaikalla, noin 7 km päässä telttapaikalta. Tässä on epävirallinen nuotiokehä ja kelopuu jossa on mukava istua. Tästä lähdemme takaisin päin suurinpiirtein samaa reittiä.

Iltasella teen kuvausmatkan Sarviojan varteen alavirtaan päin. Vaimo jää telttaan lukemaan kirjaa.



Sunnuntai 8.7.2018

Leirin purkaminen alkaa kuuden jälkeen aamulla. Kahdeksan paikkeilla on leiri purettu, syöty aamupala ja rinkat pakattu. Otan suunnan kompassilla Karnepään huippua kohti.

Tästä on kovaa nousua Sudenpesän takaa tunturin päälle. Pistää vähän puuskuttamaan vaikka Savotta 906 putkirinkka on keventynyt monta kiloa. Arvioin oman rinkan painoksi 20 kg. Vaimon rinkka painaa nyt noin 11 kg. Retkikartta: Kaarnepää tunturi

Näkymät paranee mitä enemmän hikoilee! Puiden pienentyessä alkaa näkymään tunturia joka puolella. Kaarnepään päältä otan suunnan Kuotmuttipäälle. Kohta tulee mutkitteleva polku vastaan ja lähdemme seuraamaaan sitä.

Polku vie Kuotmuttipäälle. Kuotmuttipään huipulta suuntaamme tunturia alas päin Maantiekurun polkua kohti. Myös täältä löytyy polku jota kävelemme eteenpäin. Retkikartta: Kuotmuttipää tunturi

Vettä meillä on ainoastaan kaksi puolen litran pulloa. Ei täältä pikku lammista viitsi ottaa vettä, vaan kävelemme suoraan Maantiekurun polulle ja siellä olevalle tulipaikalle. Tästä suunta Aittajärvelle. Kaikki purot ja lähteet oli tietysti Maantiekurun polulla toiseen suuntaan, ja en viitsinyt poiketa

vasemman käden suuntaan olevalle purolle täyttämään juomapulloja, jotka ovat olleet jo tyhjänä kauan. Juomme vasta Suomujoen kirkasta vettä joen ylityspaikalla. Aika moinen jano

oli päässyt tulemaan!

Joen ylitys sujuu ilman kommelluksia ja kuljemme sen muutaman satametriä P-paikalle ja lastaamme rinkat autoon ja painamme Aittajärven kuoppaista tietä melkoisen lujaa. Päivän patikointi oli noin 12 km.



Mukava oli vaeltaa Ukk puiston erämaa-alueella. Vaelluksen jälkeen peseytyminen puroissa ja jokien raikkaissa vesissä piristivät kummasti väsynyttä kulkijaa. Ruokaa oli hiukan liikaa mukana. Tuoretta leipää jäi kymmenen palasta syömättä (500g)

Pähkinäpusseja 2 kpl(400g) , hiukan puuroaineita ja pieni rasiallinen voita oli myös turhaan matkassa. Hyvä on tietysti olla ruokaa mukana, vaikkapa yhden päivän annokset, mutta Sudenpesän perusleiristä ei ole kuin reilu 10 km matkaa Aittajärvelle jossa on auto parkissa, joten ylimääräiselle ruualle ei ole tarvetta rinkassa turhan painona olla.

Yhden varavirtapankin olisi voinut jättää kotiin ja sittenkin olisi virtaa ollut ihan riittämiin ja tarpeeksi varastossa. Painaa se virtapankki kuitenkin 250 grammaa.

Sään puolesta oli tuuria kun ei suuremmin satanut. Pientä tihkusadetta yhtenä aamuna ja sekin loppui saman tien. Lämpötila oli vaeltamiseen myös sopiva. Vaelluksen lämpöisin päivä oli Perjantai 6.7.2018 kun lähdimme päiväreissulle Paratiisikuruun.

Lämpö kipusi reilusti yli kahdenkymmenen, lämpömittarin näyttäessä parhaimmillaan +28. Onneksi tuuli vilvoitti matkaa tunturin laidalla. Tästä on taas mukava lähteä kotiin suunnittelemaan uusia reissuja.

Tuntureiden kutsu ja kaipuu erämaahan. Siinä sitä on kylliksi syytä pakata rinkka ja lähteä reissuun. Aittajärvellä on rauhallista, ei edes hyttysistä ole liiaksi harmia. Saavuimme tänne iltasella ja nyt on aika etsiä leiripaikka. Matala ja mutkitteleva puro virtaa kohti Suomujokea kristallinkirkkaana. Tähän veden ääreen pystytämme telttamme.
Tämän vaellusmatkan pääkohteena on Paratiisikuru. Ennen kuin pääsemme sinne paratiisiin, meidän on vaellettava yli tuntureiden ja kivisten polkujen ja vielä yövyttävä teltassa Sudenpesän varauskammin maisemilla, päästäksemme perille määränpäähän. Paratiisikuru on paikka jonne päästäkseen on hiukan nähtävä vaivaa, kulutettava kengänpohjaa ja vuodatettava hikeä, mutta kyllä tämä vaivannäkö kannattaa. Tuolla edessä oikealla, matalassa rinteessä, näkyy suuri laakea lumen peittämä alue. Tästä kohdin katsottaessa vasemman käden suuntaan on rehevän kasvillisuuden keskellä mutkainen puro, jonka vesi on lähtöisin tunturiylängön lumen sulamisvedestä ja lähteistä.
Ihmeen rauhallista on Aittajärven leiripaikalla. Parkkipaikalla on kyllä autoja, mutta vaeltajat eivät jää tänne leiriä pystyttämään vaan painavat heti Suomujoen ylityspaikasta taipaleelle. Syömme ja lähdemme iltalenkille, suuntana Snellmaninmaja.
Suomujoen rannalla on laavu komealla paikalla. savunhaju on syöpynyt laavun hirsiin ja sieltä se tarttuu vaeltajan nenään.

Pyhäjärvi luontokokemuksia

Pyhäjärvi syksyllä aamun sumuissa. Olemme Pirkanmaalla, Nokian puoleisella rannalla. Pyhäjärvi saa runsaimmat vetensä Tammerkosken ja Lempäälän Kuokkalankosken virroista. Vedet purkautuvat Nokianvirtaa pitkin Kuloveteen, vaihtuen Kokemäenjokeen ja päätyen lopuksi Pohjanlahteen.

Aamun usva alkaa haihtumaan auringon lämpösäteiden vaikutuksesta. Eletään Lokakuun alkua. Luonto valmistautuu tulevaan talveen.

Järvellä lipuu hiljakseen yksinäisen kalastajan vene. Nyt on vielä hyvää aikaa kokea sitä riemua, kun kala nappaa vieheeseen kiinni ja vetää ahneesti uistinta kohti pohjaa. Kohta järvi saa jääkannen yllensä, ja silloin pilkkimiehet taas kairaavat ahkerasti reikiä jäähän.

Koivut ja lehtipuut loistavat vielä keltaisen punertavissa sävyissä. Vielä ei ole pakkaset saapuneet Pirkanmaalle.

Talvi kiristää otettaan. Pureva tuuli lisää pakkasen vaikutusta ja hiipii syvälle jäseniin. Kuvaajalla meinaa sormet paleltua joutuessaan säätämään kameran asetuksia kosketusnäytöltä ilman hanskoja.
Jääkansi kasvaa nopealla tahdilla näin alkutalvesta, kun ei ole jään päällä juurikaan suojaavaa lumikerrosta.

Luonnon vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. On tieteellisesti tutkittu luonnon vaikutusta terveyteen. Metsässä ulkoilu 2-3 kertaa viikossa, puoli tuntia kerrallaan, piristää mieltä ja ehkäisee masennusta. Sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee kahdenkymmenen minuutin luonnossa oleskelun myötä. Mieli piristyy jo viiden minuutin kohdalla. Työnnä kätesi multaan, halaa puuta, koskettele kasveja, näin saat kehosi altistumaan luonnon hyville mikrobeille, elimistösi hyödyksi.

Me luontoihmiset saamme olla kiitollisia Pohjolan neljästä erilaisesta vuodenajasta. Talvi taittuu kevääksi. Lintujen, eläinten ja luonnon kiireinen kesä kääntyy jälleen syksyyn. Luonnon kiertokulku jatkaa omalla painollaan, vuodenaikojen ollessa eri vuosina aina erilaiset.

Etelä-suomen sää vaihtelee laidasta laitaan talven kynnyksellä. On pakkasta, sataa lunta, jäätyy järvi, lumi sulaa, ja samalla menee ohkaiset jäät järvestä, etelätuulen tuodessa lämmintä ilmaa. Ennen oli talvet talvia, nyt ei.

Lähde luontoon, astu ovesta ulos, mene lähimetsään, puistoon, tai jonnekkin lähellä olevaan luontokohteeseen. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, koska Suomesta löytyy lähiluontoa aivan nurkilta.
Kuuntele, haistele, katsele, tutki metsää, niittyä, suota, vesistöjä. Käytä kaikkia aistejasi! Unohda kiire, rauhoitu, istu hetkeksi vaikka kannon nokkaan, kaiva repustasi eväskäärö, kaada termospullosta höyryävää kahvia kuppiin, nauti olostasi!

Laulujoutsenen trumpettimainen ääni kuuluu jostain kaukaa! Sieltä se kaartaa ja aikoo laskeutua veden tyyneen pintaan. Sattuu olemaan Kanadanhanhi väärässä paikassa väärään aikaan. Alkaa lintujen reviiritaistelu. Meneppä pois edestä miettii joutsen ja iskee suurilla siivillä lisää vauhtia hanhen pois ajamiseksi. Joutsen ottaa helposti selkävoiton pienemmästä vastustajasta.
Ei auta hanhiparan pyristellä vastaan, suuremman ja vahvemman edessä. Luonnon laki on armoton! Vahvempi voittaa ja määrää täällä.
Hanhi joutuu tyytymään osaansa ja siirtymään. Päästelee vielä mielenosoituksellisia kimeitä kaksitavuisia törähdyksiä matkan päästä.

Joutsenet kohtaavat, karkulainen tulee takaisin. Onneksi puoliso ei mennyt vieraille vesille. Voi tuota jälleennäkemisen riemua!
Joutsenet juhlivat tapaamistaan nyökyttelemällä pitkää kaulaansa ja päästelevät torvestaan törähdyksiä.

Kevättä on ilmassa! Suma laiva puskee keulallaan jäätä rikki venesatamassa. Vastus on vielä liian kova! Ei tule hommasta mitään, on odoteltava vielä tovi.

Nyt on mainio keli veneillä. Kaksi ja puoli hevosvoimainen suzuki perämoottori starttasi kesän jäljiltä kertavedolla. Tankki täyteen bensaa ja suunta kohti Nokianvirtaa.
Ajetaan kaasu pohjassa myötävirtaa kohti Tehdassaarta. Vauhti ei päätä huimaa tällä pienellä moottorilla ajellessa.

Tuolla näkyy Nokian tehdassaari. 1869 tänne perustettiin puuhiomo. Tehdassaaressa on jäljellä kolme paperikonesalia vuodelta 1885. 
Tämä kanava jossa ajamme veneellä, on rakennettu 1910-20. Kanavalla on mittaa 300 metriä,13 metriä leveyttä ja 8 metriä syvyyttä. Lapiot ja hakut olivat kovassa käytössä rakennusaikana, koska koneita kaivuutyöhön ei ollut juurikaan käytössä.

Talvi kiristää otettaan. Pureva tuuli lisää pakkasen vaikutusta ja hiipii syvälle jäseniin. Kuvaajalla meinaa sormet paleltua joutuessaan säätämään kameran asetuksia kosketusnäytöltä ilman hanskoja.
Jääkansi kasvaa nopealla tahdilla näin alkutalvesta, kun ei ole jään päällä juurikaan suojaavaa lumikerrosta.

Winter is coming! Hard wind increases the effect of frost, and goes through the shirt. The fired fingers of the photographer When he presses the camera screen without gloves. The ice thickens rapidly in the heavy frost.

Luonnon vaikutus terveyteen ja hyvinvointiin. On tieteellisesti tutkittu luonnon vaikutusta terveyteen. Metsässä ulkoilu 2-3 kertaa viikossa, puoli tuntia kerrallaan, piristää mieltä ja ehkäisee masennusta. Sydämen syke hidastuu ja verenpaine laskee kahdenkymmenen minuutin luonnossa oleskelun myötä. Mieli piristyy jo viiden minuutin kohdalla. Työnnä kätesi multaan, halaa puuta, koskettele kasveja, näin saat kehosi altistumaan luonnon hyville mikrobeille, elimistösi hyödyksi.

The impact of nature on health. the natural effect on health has been scientifically studied. In the forest outdoor 2-3 times a week, half an hour at a time, stimulates the mind and prevents depression. Heart rate slows down and blood pressure drops When you are in nature and in the woods for 20 min. The mind is already picking up for five minutes. Push your hand to the ground, hug the tree, touch the plants, your body will be exposed to natural microbes, It is good for you.

Me luontoihmiset saamme olla kiitollisia Pohjolan neljästä erilaisesta vuodenajasta. Talvi taittuu kevääksi. Lintujen, eläinten ja luonnon kiireinen kesä kääntyy jälleen syksyyn. Luonnon kiertokulku jatkaa omalla painollaan, vuodenaikojen ollessa eri vuosina aina erilaiset.

Fortunately, here in the Nordic countries. There are four different seasons. The busy summer of birds, animals and nature will turn again in the autumn. Nature moves forward And seasons change.

Etelä-suomen sää vaihtelee laidasta laitaan talven kynnyksellä. On pakkasta, sataa lunta, jäätyy järvi, lumi sulaa, ja samalla menee ohkaiset jäät järvestä, etelätuulen tuodessa lämmintä ilmaa. Ennen oli talvet talvia, nyt ei.

Finland's weather is changing at the beginning of winter. Frost and snowfall. Snow is melting and warm air arrives in winter. Previously, before it was a good winter but now it is not!

Lähde luontoon, astu ovesta ulos, mene lähimetsään, puistoon, tai jonnekkin lähellä olevaan luontokohteeseen. Aina ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan, koska Suomesta löytyy lähiluontoa aivan nurkilta.
Kuuntele, haistele, katsele, tutki metsää, niittyä, suota, vesistöjä. Käytä kaikkia aistejasi! Unohda kiire, rauhoitu, istu hetkeksi vaikka kannon nokkaan, kaiva repustasi eväskäärö, kaada termospullosta höyryävää kahvia kuppiin, nauti olostasi!


Go to nature, step out of the door, Go to the woods, park or somewhere else. Do not go far. Nature Finland is always near. Listen, sniff, look and study. Forests, swamps, meadows of lakes. Use your mind. Forget the hurry, Take it easy and sit in the ground. Eat breadcrumbs, drink coffee and enjoy nature!

Pyhäjärvi syksyllä aamun sumuissa. Olemme Pirkanmaalla, Nokian puoleisella rannalla. Pyhäjärvi saa runsaimmat vetensä Tammerkosken ja Lempäälän Kuokkalankosken virroista. Vedet purkautuvat Nokianvirtaa pitkin Kuloveteen, vaihtuen Kokemäenjokeen ja päätyen lopuksi Pohjanlahteen.

Fog on the lake in the morning. We are here in Finland, Lake Pyhäjärvi in Nokia town. Water flows into the lake from the river Tammerkoski and Kuokkalankoski. The river Nokianvirta flows into Kulovesi and Finally comes to the sea.


Aamun usva alkaa haihtumaan auringon lämpösäteiden vaikutuksesta. Eletään Lokakuun alkua. Luonto valmistautuu tulevaan talveen.
The fog of the morning evaporates in the sun's heat.We are October in the beginning. Nature prepares for winter's arrival.

Järvellä lipuu hiljakseen yksinäisen kalastajan vene. Nyt on vielä hyvää aikaa kokea sitä riemua, kun kala nappaa vieheeseen kiinni ja vetää ahneesti uistinta kohti pohjaa. Kohta järvi saa jääkannen yllensä, ja silloin pilkkimiehet taas kairaavat ahkerasti reikiä jäähän.

The lake has a fisherman and his boat. It's a good time to fish. The fish catches the lure. the lake is thick with ice soon. In winter you can fish on ice. make a hole in the ice and fishing.


Koivut ja lehtipuut loistavat vielä keltaisen punertavissa sävyissä. Vielä ei ole pakkaset saapuneet Pirkanmaalle.

Leaf trees and birch trees, They are autumn colors. It is not yet frozen here yet.





Laulujoutsenen trumpettimainen ääni kuuluu jostain kaukaa! Sieltä se kaartaa ja aikoo laskeutua veden tyyneen pintaan. Sattuu olemaan Kanadanhanhi väärässä paikassa väärään aikaan. Alkaa lintujen reviiritaistelu. Meneppä pois edestä miettii joutsen ja iskee suurilla siivillä lisää vauhtia hanhen pois ajamiseksi. Joutsen ottaa helposti selkävoiton pienemmästä vastustajasta.
Ei auta hanhiparan pyristellä vastaan, suuremman ja vahvemman edessä. Luonnon laki on armoton! Vahvempi voittaa ja määrää täällä.

From that far is the voice of the swan. The bird lands and descend into the water. But in the same place is Canadian goose. hard struggle begins now. Swan blows with big wings more speed. Swan will win the fight easily! The law of nature is ruthless! Stronger wins and sets.


Hanhi joutuu tyytymään osaansa ja siirtymään. Päästelee vielä mielenosoituksellisia kimeitä kaksitavuisia törähdyksiä matkan päästä.

The Canadian goose is forced to flee. The bird gives voice and shows feelings.

Joutsenet kohtaavat, karkulainen tulee takaisin. Onneksi puoliso ei mennyt vieraille vesille. Voi tuota jälleennäkemisen riemua!
Joutsenet juhlivat tapaamistaan nyökyttelemällä pitkää kaulaansa ja päästelevät torvestaan törähdyksiä.

Swans meet! The fugitive bird will come back. Happy meeting! The celebration begins. They nod on the ground and Give up the voices of the throat.



Kevättä on ilmassa! Suma laiva puskee keulallaan jäätä rikki venesatamassa. Vastus on vielä liian kova! Ei tule hommasta mitään, on odoteltava vielä tovi.

Now is spring! Ice crushes ship in port. The ship's name is Suma. No dice! Ice is too thick. Have to wait a moment.

Nyt on mainio keli veneillä. Kaksi ja puoli hevosvoimainen suzuki perämoottori starttasi kesän jäljiltä kertavedolla. Tankki täyteen bensaa ja suunta kohti Nokianvirtaa.
Ajetaan kaasu pohjassa myötävirtaa kohti Tehdassaarta. Vauhti ei päätä huimaa tällä pienellä moottorilla ajellessa.

Now it's nice to drive by boat in Lake Pyhäjärvi. Two and a half horsepower on the Suzuki outboard motor. The engine started immediately. The fuel tank is full and Course towards the river Nokianvirta. The speed is slow.



Tuolla näkyy Nokian tehdassaari. 1869 tänne perustettiin puuhiomo. Tehdassaaressa on jäljellä kolme paperikonesalia vuodelta 1885. 
Tämä kanava jossa ajamme veneellä, on rakennettu 1910-20. Kanavalla on mittaa 300 metriä,13 metriä leveyttä ja 8 metriä syvyyttä. Lapiot ja hakut olivat kovassa käytössä rakennusaikana, koska koneita kaivuutyöhön ei ollut juurikaan käytössä.


That's where it is factory island. 1869 Here was built wooden industry factory. Here are three old mills left over for a year 1885.
This water channel where we are now on a boat, Has been built 1910-20. The length on the channel is 300 meter and 13 meter wide and 8 meters in depth. This channel was excavated with shovels and pickaxes.

Ritajärvi

Retki Sastamalan Ritajärvelle Sunnuntaina 28.5.2017. Päivän reissu on lähiretkeilyä, koska matkaa kertyy suuntaansa noin 40 km.

Aamulla kotona Nokialla keli on pilvinen ja lämmintä on +13 astetta. Retkipaikalle saavuttaessa alkaa aurinko näyttäytymään, ja lämpötila alkaa nousemaan hiljalleen.

[b][center]Ritajärven retkeilyalueen ympäristö on siisti[/center][/b]

Olemme ensimmäistä kertaa täällä Ritajärvellä käymässä. Heti saavuttuamme Ritajärventien pysäköintialueelle huomaamme paikkojen olevan erinomaisessa kunnossa.  Ympäristö on todella siisti ja roskaton! retkeilijät vastaanottaa korkea portti jossa lukee alueen nimi ja jonka läpi polku lähtee kohti Valkeajärveä. Tämä vajaan puolen kilometrin matka Valkeajärven rantaan vievä polku on päällystetty murskeella ja on helppokulkuinen. Valkeajärveä kiertävälle polulle on rakennettu lankuista, kivikkoja ylittäviä siltoja, portaita ja suo osuuksille pitkospuita. Helppo on turistin taivaltaa tätä reittiä lähimmälle laavulle, kaiteesta tukea ottaen. 

[b][center]Paavinhatun näköalapaikan jälkeen polku muuttuu haasteellisemmaksi[/center][/b]

Tarkoituksenamme on kiertää kolmen järven kierros. Valkeajärvi, Alinen Ritajärvi ja Ylinen Ritajärvi reitille tulee mittaa 8 km. Polku seuraa lähes jatkuvasti rantaviivaa, käyden välillä syvemmällä metsässä. Erämaa vaikutteinen paikka korkeiden kallioiden noustessa pystysuorina kohti taivasta. Tässäkin on valtava kivenjärkäle polun oikealla puolella ennen Paavinhatun näköalapaikkaa.

Ritajärven luonnonsuojelualue on perustettu 2015 ja on 127 hehtaarin laajuinen. Yöpyminen on kiellettyä, mutta Ritajärventien Pysäköintipaikan ympäristössä ja Lammentaantien P-paikalla voi telttailla. Sastamalan kaupunki omistaa 200 hehtaaria metsää tältä alueelta ja osa metsästä ei kuulu luonnonsuojelualueeseen. On tehty valtavasti töitä alueen saattamiseksi tähän kuntoon kun se nyt on, joten toivottavasti tulevat retkeilijät muistavat pitää alueen jatkossakin hyvässä roskattomassa kunnossa.

Siistejä tuli ja taukopaikkoja on riittävästi lähes kilometrin välein. Levähdyspaikoilla voi ihastella järvimaisemaa ja keitellä vaikka nokipannu kahvit, jos ei ole metsäpalovaroitus voimassa. Paavinhatun näköalapaikan alapuolelle on rakennettu suuri terassi pöytineen ja penkkeineen. Jos on päässyt paita kastumaan kesähelteillä niin tässä on laituri josta on hyvä käydä uimassa Valkeajärven vedessä.

Paavinhatun näköalapaikalle noustaan portaita myöten tasaiseksi siloitetulle alueelle, jossa on vessa ja nuotiopaikka. Täältä löytyy myös lipputanko! Valkeajärven jylhä maisema avautuu täältä korkealta kalliolta upeana. Jatkamme taivallusta Aliselle Ritajärvelle päin. Nyt polku muuttuu haasteellisemmaksi, kivikkojen ja juurakkojen seassa. Tarkkana täytyy olla siinä mihin vaelluskenkänsä kapealla polulla iskee.

[b][center]Paksuja haapoja ja vanhoja mäntyjä osuu silmiin[/center][/b]

Jälleen kiipeämme korkealle kallioiselle mäelle katselemaan Alisen Ritajärven pintaa ja maisemia. Tulentekopaikka on järven rannassa, mutta nyt on voimassa metsäpalovaroitus, joten ei ole syytä alkaa raapimaan tulitikkuja. Tästä tulipaikan vierestä hetkestä matkaa löytyy valtava siirtolohkare. On siihen joku tehnyt nuotion joskus, kun hiillosten jäljet näkyy.

Ei ole järjen häivää tuohustaa tulen kanssa paikassa jossa ei saa tulta tehdä, ja kun oikea nuotiopaikka on tuossa kivenheiton päässä. Kyllä on mukava taputella vanhojen haapojen, mäntyjen ja kuusten kylkiä. Paksut puuvanhukset ovat seistä nököttäneet

juurillansa yli 150 vuotta. Ei mitenkään tungokseen asti suurta puuta ole, mutta joskus ne tupsahtavat näköpiiriin polun vartta kulkiessa.

Alisen Ritajärven ojan ylityksessä kannattaa olla tarkkana ettei jalka lipsahda kiven päältä ojaan. Tämä pieni puro virtaa suurten ja pienten kivien keskellä kiemurrellen kohti Heinijärveä. Seuraavassa taukopaikassa keittelemme kahvit ja teet kaasumeittimellä. Paikka on pienen niemen kärjessä Alisen Ritajärven rannalla. Tässä on lämmin paikka istua ja nautiskella luonnon äänistä. Linnut laulaa lurittaa ja retkeilijät imevät auringon lämpöisiä säteitä penkillä istuen. Näkyy menevän paljon muitakin vaeltajia ohi, joillakin reppu selässä, toisilla yllään pelkkä T-paita.

Hetken taivallettuamme vastaan tulee Louhen varaustupa. 

[b][center]Reittimerkinnät ovat hyvät, mutta kuvaaminen vie kaiken huomion ja Ylinen Ritajärvi jää kiertämättä[/center][/b]

Louhen varaustuvan takana korkealta kalliolta avautuu hieno maisema. Tätä ennen olisi pitänyt kääntyä oikealle, jos mieli mennä ja kiertää se kolmaskin järvi. Kuvaaminen vie taas liikaa ajatusta ja huomiota, eikä ole aikaa tarpeeksi pohtia reittimerkintöjä. Tästä menemme Valkeajärven rantaviivaa seuraillen takaisin autolle. Reilu 6 km tuli matkaa ja se Ylinen Ritajärvi saa odottaa seuraavaan kertaan. Paikka vetää runsaasti retkeilijöitä ainakin näin hyvällä kelillä. Parkkipaikka oli tupaten täynnä autoja osan ollessa parkkeerattuna tienlaitaan.

Hossa

Hossan Kansallispuiston avajaisia vietetään 17.6.2017. Hossan Kansallispuistossa pääset kokemaan luonnon rauhaa erämaassa vesistöjen äärellä. Helppokulkuiset polut, useat taukopaikat, laavut ja nuotiopaikat kutsuvat retkeilemään jokaisena vuoden aikana. Hossan tunnetuimmat nähtävyydet lienevät Julma-Ölkky ja värikallio. Kalliomaalauksilla on ikää 3500-4500 vuotta. Useat ihmis ja eläinhahmot on maalattu veren ja punamullan sekoituksella. Julma Ölkky on paikka joka on nähtävä omin silmin.

Ölkyn kallioseinämät nousevat viidenkymmenen metrin korkeuteen, onhan se Suomen suurin kanjonijärvi.

Kanjonijärven ympäri pääsee patikoimaan Ölökyn Ähkäsy reittiä joka on kymmenen kilometrin pituinen kivikkoinen ja vaativa reitti.

Kesäisin Ölkyllä järjestetään venekuljetuksia. Veneretki tarjoaa toisenlaista näkymää järven tasolta katsottuna.

Isojärvi

[b][center]Isojärven Kansallispuisto Matkakertomus 1.5.2017[/center][/b]

Vappu 2017 on Pirkanmaalla kylmä ja luminen. Suunnitelmissa on retki Isojärven Kansallispuistoon Vappupäivänä.

Aamulla Klo 7:40 keli näyttää Nokialla ihan hyvältä. Aurinko on nousussa eikä tänään ole luvassa pilvistä keliä. Päivästä ei ole tulossa mikään lämmin, mutta kun repun heittää selkään niin sen kantaminen kyllä antaa jäseniin tarvittavan lämmön.

Isojärven Kansallispuisto on perustettu 1982. Pinta alaa löytyy 22 neliökilometriä.

Nokialta Isojärvelle autoiluun menee aikaa reilu tunti. Tällä reissulla vaimo lähtee matkaan. Tuli nukuttua vähän huonosti, mutta unet kyllä karisee raikkaassa säässä silmistä. Repun olen pakannut jo edellisenä iltana lähes valmiiksi. Pääsemme lähtemään Klo 8:35. Huhtalan torpalle menevällä Huhtalantiellä on lunta 5-10 senttiä. Tässä täytyy tarkasti ajella väistäen routavaurioita ja kuoppia. Pienissä ylämäissä auton kesärengas ei tahdo saada pitävää otetta liukkaasta lumisesta tienpinnasta, luistonesto valon vilkkuessa kiivaasti. Lämpötila on  muutaman asteen plussan puolella(+4) eikä aurinko pääse lämmittämään varjoisia kohtia tiestä.

[url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=390563.21378407&y=6843729.3626562&zoom=10&markers=390538.46377644;6843723.2459913;Huhtala%20Pys%E4k%F6intialue]Retkikartta: Huhtala pysäköintialue[/url]

Auton laitamme parkkiin Huhtalan P-alueelle joka sijaitsee Huhtalan torpan lähellä. Käymme ensin katselemassa nämä vanhat rakennukset. Päärakennus on rakennettu 1850 luvulla. Vanhimmat kolme aittarakennusta ovat 1700 luvun lopulta.

Tästä suuntaamme takaisin autolle, ja ajo Kalalahden parkkipaikalle vajaa kilometrin matka. Eihän tänne perille pääse kesärenkailla! Lunta  ja jäätä riittää, joten on peruutettava takaisin 300 metriä kunnes pystyn tien leveämmällä kohdalla kääntämään auton ja palaamaan takaisin Huhtalan parkkiin. Lyömme reput selkään ja lähdemme patikoimaan Kalalahden risteystä kohti. Vaimo kantaa pientä reppua johon mahtuu parit vesipullot, pieni kylmälaukku ja kahvipannu. Kannan selässäni 65 litran rinkkaa jolla painoa noin 13-14 kg.

[url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=391311.85748297&y=6843560.531667&zoom=9&markers=390538.46377644;6843723.2459913;Huhtala%20Pys%E4k%F6intialue:391275.87068844;6843574.3148413;Kalalahti%3A%20Polku%20alkaa%20t%E4st%E4%21]Retkikartta: Kalalahti polun alku[/url]

Suuntana on Kalalahden laavu(2.2.km) Reitti kiertää Kaatvuoren reunaa. Polulla on lunta viitisen senttiä, joka tekee kävelystä hiukan raskaampaa. Paikoitellen joutuu väistelemään märempiä kohtia jottei coretex vaelluskenkä kastu. 

Hiukan ennen laavua avautuu upea näkymä majavien vanhalle asuinalueelle jonne on muodostunut lampi patojen seurauksena.

[url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=392376.47282597&y=6843845.910701&zoom=9&markers=390538.46377644;6843723.2459913;Huhtala%20Pys%E4k%F6intialue:391275.87068844;6843574.3148413;Kalalahti%3A%20Polku%20alkaa%20t%E4st%E4%21:392426.76031844;6843848.0596103;Majavien%20patoama%20lampi]Retkikartta: Majavien patoama lampi[/url]

Pystyyn kuolleet kelottuneet kuuset seisovat luurankoina lammen reunustoilla. Majava on kaatanut kaikki lehtipuut jättäen muut rauhaan. Ravinto on loppunut lammen rannoilta ja majavan on muutettava uuteen paikkaan jossa riittää syötävää.

Nämä ovat amerikanmajavia! Súomen alkuperäinen euroopanmajava on metsästetty sukupuuttoon 1800 luvun puolessa välissä.

1930 luvulla tuotiin ensimmäiset majavat Norjasta (euroopanmajava) ja Kanadasta (amerikanmajava)

Kalalahden laavu on rakennettu korkealle kallion päälle josta avautuu näkymä Isojärvelle. Täälläpä onkin retkeilijä mies,

hän on yöpynyt riippumatossa tässä laavun tuntumassa. [url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=392547.48955595&y=6844002.3868489&zoom=10&markers=392517.23954832;6844022.0701833;Kalalahden%20laavu]Retkikartta: Kalalahden laavu[/url]

Tässä vaiheessa on aika opetella nokipannukahvin keittoa, vaikka en sitä itselleni keitä. Kahvia en juo, mutta vaimolle se kyllä maistuu. Nuotio savuaa tuossa valmiina ja kohta kahvipannusta kuuluu veden kiehumisen äänet.

Mukavan näköiset maisemat tässä laavulla auringon paistaessa. Kello näyttää 12:17. Nuotio saa vettä päällensä ja on aika jatkaa matkaa kohti Vahterjärven laavua jonne on matkaa 3,5 km. Polku seuraa pitkät matkat järven rantaa vaihtelevana nousujen ja laskujen kanssa, mutkitellen juurakkoisessa  ja kivisessä polku-urassa. Matkalla ylitämme muutaman solisevan puron joiden vesi kelpaisi vaikka kahvinkeittoon.

Ennen Vahterjärven laavua, mutkitteleva polku nousee korkealle kalliolle ja siitä taas kohta laskeudumme alaspäin. Uuden lumen peittämä sohjoinen polku on paikoitellen liukas, ja kenkä ei tahdo aina saada pitävää otetta maasta.

[url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=opastusrakennukset_0:opasteet_0:tuvat_0:kodatlaavutjakammit_0:telttailujaleiriytyminen_0:muutpalvelut_0:luontotornitjanakoalapaikat_0:tulentekopaikatjakeittokatokset_0:kaivotjalahteet_0:muutretkeilyrakennelmat_0:kiipeilykalliot_0:frisbeegolfradat_0:pysakointialueet_0:matkailuvaunualueet_0:satamatjamaihinnousupaikat_0:veneilyrakennelmat_0:route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=394825.46490248&y=6842514.5720996&zoom=10&markers=392517.23954832;6844022.0701833;Kalalahden%20laavu:394757.21489485;6842512.755434;Vahterj%E4rvi%20laavu]Retkikartta: Vahterjärvi laavu[/url]

Juuri ennen laavua tutkimme muurahaisten pesätouhuja. Ovat rakentaneet pesän kelopuun ympärille, jossa käy kauhea kuhina.

[url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=opastusrakennukset_0:opasteet_0:tuvat_0:kodatlaavutjakammit_0:telttailujaleiriytyminen_0:muutpalvelut_0:luontotornitjanakoalapaikat_0:tulentekopaikatjakeittokatokset_0:kaivotjalahteet_0:muutretkeilyrakennelmat_0:kiipeilykalliot_0:frisbeegolfradat_0:pysakointialueet_0:matkailuvaunualueet_0:satamatjamaihinnousupaikat_0:veneilyrakennelmat_0:route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=394817.46490248&y=6842464.5720996&zoom=10&markers=392517.23954832;6844022.0701833;Kalalahden%20laavu:394757.21489485;6842512.755434;Vahterj%E4rvi%20laavu:394771.21489485;6842453.9554347;Polkuristeys]Retkikartta: polkuristeys[/url]

Laavulta noin 100 metriä tulee polkuristeys josta käännymme oikealle kohti Lortikkaa (1,9km)

Parisataa metriä taivallusta ja käännymme risteyksestä vasemmalle. Tuota toista polkua pitkin pääsee myös Lortikan kämpälle.

Majavat asuvat Lepolammella ja ovat tehneet kunnon padon laskuojaan. Reitti on viitoitettu uudesta paikasta.

[url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=opastusrakennukset_0:opasteet_0:tuvat_0:kodatlaavutjakammit_0:telttailujaleiriytyminen_0:muutpalvelut_0:luontotornitjanakoalapaikat_0:tulentekopaikatjakeittokatokset_0:kaivotjalahteet_0:muutretkeilyrakennelmat_0:kiipeilykalliot_0:frisbeegolfradat_0:pysakointialueet_0:matkailuvaunualueet_0:satamatjamaihinnousupaikat_0:veneilyrakennelmat_0:route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=394587.49354638&y=6842312.1569879&zoom=9&markers=392517.23954832;6844022.0701833;Kalalahden%20laavu:394757.21489485;6842512.755434;Vahterj%E4rvi%20laavu:394771.21489485;6842453.9554347;Polkuristeys:394441.61784485;6842317.1283892;Lepolammi.%20Majavien%20pato%21]Retkikartta: Lepolammi majavien pato[/url]

Kengät vahän kostuu tässä sohjoisessa puron vartta laskeutuvassa maastossa. Vanhalta reitiltä pääsi jatkamaan suoraan Lortikanvuorelle kunhan ylitti ensin Lortikka-Heretty polun. Nyt tämä uusi reitti on vedetty enemmän Lortikkaan päin ja emme

näin ollen löydä vuorelle menevää polun päätä.

Lortikan tulentekopaikka on tulvivan veden vallassa! Ei tuosta pääse kuivin jaloin menemään, joten kierrämme kauempaa tämän

tulvakohdan. [url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=opastusrakennukset_0:opasteet_0:tuvat_0:kodatlaavutjakammit_0:telttailujaleiriytyminen_0:muutpalvelut_0:luontotornitjanakoalapaikat_0:tulentekopaikatjakeittokatokset_0:kaivotjalahteet_0:muutretkeilyrakennelmat_0:kiipeilykalliot_0:frisbeegolfradat_0:pysakointialueet_0:matkailuvaunualueet_0:satamatjamaihinnousupaikat_0:veneilyrakennelmat_0:route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=394029.13186698&y=6842382.7908001&zoom=10&markers=392517.23954832;6844022.0701833;Kalalahden%20laavu:394757.21489485;6842512.755434;Vahterj%E4rvi%20laavu:394771.21489485;6842453.9554347;Polkuristeys:394441.61784485;6842317.1283892;Lepolammi.%20Majavien%20pato%21:393945.38185935;6842377.6741352;Tulentekopaikka%20tulvan%20alla%21]Retkikartta: Tulva Lortikan tulipaikalla[/url]

Vihdoin päästiin tulvan toiselle puolelle opaste taululle Klo 14:20. Huhtalaan on tästä matkaa 4,7 km. Lähdemme sinne suuntaan ja suunnitelmissa on käydä vielä Kalalahden laavulla.

 Lortikan vuokrakämpälle on turha yrittää ilman kumisaappaita. Samoin joudumme kiertämään vasemmalta metsän kautta tulvan alla olevaa polkua. [url=https://www.retkikartta.fi/?lang=fi&layers=opastusrakennukset_0:opasteet_0:tuvat_0:kodatlaavutjakammit_0:telttailujaleiriytyminen_0:muutpalvelut_0:luontotornitjanakoalapaikat_0:tulentekopaikatjakeittokatokset_0:kaivotjalahteet_0:muutretkeilyrakennelmat_0:kiipeilykalliot_0:frisbeegolfradat_0:pysakointialueet_0:matkailuvaunualueet_0:satamatjamaihinnousupaikat_0:veneilyrakennelmat_0:route-kesaretkeilyreitit_100:route-luontopolut_100:route-pyorailyreitit_100:route-ladutjatalviretkeilyreitit_100:route-pyoratuolireitit_100:route-moottorikelkkailureitit_100:route-moottorikelkkailuurat_100:route-kuntoradat_100:route-veneilyjavesiretkeilyreitit_100:route-ulkoilureitit_100:rajoitukset_70:taustakartta_100&x=393868.73555255&y=6842649.3556411&zoom=10&markers=392517.23954832;6844022.0701833;Kalalahden%20laavu:394757.21489485;6842512.755434;Vahterj%E4rvi%20laavu:394771.21489485;6842453.9554347;Polkuristeys:394441.61784485;6842317.1283892;Lepolammi.%20Majavien%20pato%21:393945.38185935;6842377.6741352;Tulentekopaikka%20tulvan%20alla%21:393915.88185935;6842392.1741352;Lortikan%20opastetaulu:393810.48554492;6842639.2389762;Lortikka%20vuokrak%E4mpp%E4]Retkikartta: Lortikan vuokrakämppä[/url]

Kohta voisi ajatella ruokailua! Matka alkaa tuntua jaloissa ja tauko olisi paikallansa. Tähtäämme Kalalahden laavulle ja siellä voisi tehdä ruokaa. Saavumme Kalakorven risteykseen josta on laavulle matkaa 0,7 km. Kello on 15:06 ja tässä pohdiskelemme suuntaa! On tässä sen verran väsymystä että, menemme lyhyemmän kautta Huhtalan torpalle. Kaksi kilometriä matkaa kertyy kun valitsee vasemman polun. Laavun kautta matkaa tulee noin neljä kilometriä. Lumet on jo sulanu Huhtalan torpan pihasta kun sinne saavumme väsyneinä ja kengät kosteina. Kaasukeittimellä lämmitän mukana olleen lihakeiton. Kaasu taas temppuilee eikä meinaa tulla pullosta ulos! Keitto kuitenkin kohta kiehuu ja lusikoimme sen kohti kitaa hyvällä ruokahalulla.

Seitseminen

Seitsemisen Kansallispuisto 21.4.2017 Perjantai

 [center][b]Retkivalmistelut[/b][/center]

Päätin lähteä retkeilemään Seitsemisen Kansallispuistoon  kevään kynnyksellä. Heräsin hyvissä ajoin seitsemän jälkeen. Näytti keli verraten hyvältä näin aamutuimaan. Aurinko pilkisteli pilven raosta ja lämpömittari kuroitteli plus asteita.

Sää tutkasta kun katsoin tilannetta, näkyi siellä kuurosateita tulevan! Nokialla alkoi tummat pilvet vyöryä järven päälle juuri kun aloittelin repun pakkaamista. Lunta sieltä taivaalta satoi ja hetken päästä taas vettä oikein kaatamalla.

Kyllä sää on taas oikukas! Ylöjärven puolella aurinko paistoi.

[center][b]Seitsemisessä aurinko paistaa[/b][/center]

 Seitsemisen luontokeskuksen pihassa olin kymmenen jälkeen. +2 astetta näyttää mittari luontokeskuksen grillikatoksen seinällä.

Kävin ensin luontokeskuksessa katselemassa ja ihmettelemässä luontovalokuvia ja täytettyjä eläimiä.

Haen autosta täyteen pakatun repun(13kg) ja lähden Runokangas reitille, joka lähtee luontokeskuksen pihasta ja kiertää Pakkulakankaan ja Ahvenlammin sivua takaisin luontokeskukselle. Tämä polku on kahden kilometrin mittainen.

Paikoitellen polku on jäinen ja märkä. Ahvenlammin takareunalla kaksi joutsenta nostelee pitkiä kaulojaan ollen jatkuvasti valppaina.Lampi on umpi jäässä. Otan Sony AX100E 4K videokameran laukusta ja yritän saada mahdollisimman heilumatonta videokuvaa joutsenista ilman jalustaa. Jalustaa en näillä reissuilla mukanani raahaa. Täytyy vain yrittää hakea erilaisia tukipisteitä käsille ja kameralle.

 Aurinko menee taas pilveen ja heti tuntuu ilma viilenevän. Välillä taas sataa hiukan rakeita, mutta parempi pieni raekuuro kuin vesisade.

Tuolta polun mutkan takaa ilmestyy kaksi koiraa. Tulevat nuuskimaan retkeilijää. Koirien perästä tallustelee mies joka komentaa  näitä tulemaan luokseen. Kello kärkkyy jo yli kaksitoista kun saavun autolle. Tunnin verran sain aikaa kulumaan kahden kilometrin vaellukseen. Onneksi riittää valoisaa pitkälle iltaan, joten kiirettä ei ole.

[center][b]Koveron torpalla on mukava keitellä teetä[/b][/center]

Ajan autolla Koveron Kruununmetsätorpalle ja keittelen siellä teetä. Bilteman retkikeitin on nyt ensimmäistä kertaa käytössä.

Vähäinen vesimäärä kiehuu hetkessä, vaikka kova puuskainen tuuli sammuttaa liekin muutamia kertoja.(kaasun virtaus oli liian pienellä) Kuvauskalustona on kolme kameraa. Hero4 kameralla teen äänitukset pienen nappimikrofonin avulla. Sony 4K videokameralla kuvaan retken yksityiskohtia. Hero5 Black kamera on kiinni GoPro Karma gimbaalissa. Karma pitää kameran vaakatasossa kolmeen suuntaan. Karma gimbaalin yksi puute tulee esiin juuri äänessä! Kotelo peittää yhden kolmesta mikrofonista ja ääni kuuluu kuin kaivosta. Puutteista vielä sen verran mainitsen että, Karman ohjelmisto ei toimi toivotulla tavalla! Täytyy odotella ohjelmistopäivitystä Gopro insinööreiltä. Horisontti joskus menee vinoon!

Koveron kaivosta olisi saatavilla vettä, joka on keitettävä ennen käyttöä. En viitsi vinssata puolta litraa vettä jonka tarvitsen teehen. Kaivon kannella istuessani kurvaa volvo pihaan ja siitä astuu ulos nuorehko mies. Luulee minua metsähallituksen mieheksi, mutta pettyy kun olenkin vain tavallinen retkeilijä. Oli ilmeisesti sopinut tapaamisen Koverolle Seitsemisen huoltomiehen kanssa. Sen verran on keli kalsea että joudun kaivamaan fleece takin repusta ja laittamaan sen päälle.

Kello on käynyt jo yli yhden kun heitän repun selkään ja suuntaan takaisin autolle joka on Koveron parkkipaikalla. Yhden retkeilijä miehen näin kulkevan torpan läpi. Oli matkalla Liesijärven laavulle. Sanoin tulevani samaan paikkaan.

Ajan autolla Multiharjun P-paikalle ja suuntaan sieltä Aarnipolulle(

Kello 13:38)

[center][b] Jättiläispetäjät kurkoittavat kohti korkeuksia Multiharjulla kelopuiden reunustaessa polkua[/b][/center]

Multiharjua kiertävä Aarnipolku on 1,8 km mittainen. Kuljen 0,7 km harjun itäistä polkua pitkin ja seuraavasta risteyksestä oikealle. Multiharjun aarnimetsä on suojeltu 1910. Vanhimmat petäjät ovat lähes 400 vuotta vanhoja kilpikaarnaisia jättiläispuita. Vanhoja metsäpalon jälkiä on havaittavissa suurten mäntyjen tyvissä. Muutama suuri haapa kurkoittaa korkeuksiin kuusikkovaltaisessa metsässä. Suuret kelopuut reunustavat polunvartta luoden maisemaan vanhan metsän ilmettä. Keloja on mennyt nurin osan jäädessä konkeloon suurten kuusien kanssa. Maassa makaa kelopuita ja myrskyn kaatamia mäntyjä ja kuusia. tarjoten pieneliöille pesäpaikkoja ja elintilaa. Luonnontilainen metsä on paljon mielenkiintoisempi tutkimusmatkan kohde verrattuna talousmetsään.

[center][b]Liesijärven laavulle on Multiharjulta 6 km taivallettavaa.[/b][/center]

Vastaan tulee polkuristeys. Harjunlaitaa kulkemalla pääsee Koverolle ja oikean käden suunnasta löytyy polku joka vie kohti Liesijärven laavua. Karttaa ei minulla ole ja muistin väärin polut ja lähdin Koveron suuntaan! Polkuristeyksissä on nähtävillä yleiskarttanäkymä, mutta siitäkin huolimatta kuljin hiukan harhaan. muutama sata metrinen  ja huomasin virheeni. Ei auttanut kuin kääntyä ympäri ja suunnata oikealle polulle. Pitäisi keskittyä enemmän siihen yleiskarttaan kuin hatariin muistikuviin jostain polun pätkästä.

Hikeä alkaa pukkaamaan paidan kostuessa hartioilta. 600 metriä on matkaa seuraavaan risteykseen josta jatkan suoraan kohti Haukilampi Pitkäjärvi suuntaan. Oikealle menevää reittiäkin pitkin pääsee Liesijärven laavulle(5,2km) ja tulen sitä kautta takaisin. Kello on 14:23 kun kuvaan suurta kelopuuta. Tästä ei ole pitkä matka Seitsemisjoen sillan polkuristeykseen. Joella on leveyttä pari metriä ja vesi on synkän tummaa virraten verkkaisesti. Kello on 14:40. Haukilammelle 1,1km vasen suunta. Jatkan tästä oikealle Seitsemisjoen yli kohti Pitkäjärveä. Kyllä täällä risteyksiä ja polkuja riittää! Kaksisataa metriä ja taas tulee polkuristeys vastaan. Pitkäjärvelle on matkaa 1.4 km tästä vasemmalle ja oikealle menevää polkua pääsee Tulusmäelle suuntaan josta tulin.

Tämä on polku jota voi ajaa maastopyörällä Hirviharjulle ja siitä eteenpäin Pirkan taival reitistöä pitkin.

Pitkäjärven ja Tulusmäen suunnasta tultaessa puuttuu opasteet Haukilampi/Kovero reitistä. Menee vain polku ilman kylttejä!

Tästä kohtaa neljäsataa metriä ja uusi risteys. Pitkäjärven kämpälle pääsee jatkamalla suoraan. Käännyn oikealla Tuulimäen suuntaan eteläkierros reitistölle. Kyltissä lukee Saari-Soljanen 6,2 km.

Tästä saa taivaltaa 2,2 km seuraavaan risteykseen. Nyt sitten tulee tämä risteys jossa joutuu vähän miettimään jos ei ole tarkkaa karttaa kourassa. Suoraan johtava polku on hiihtoreitti ja oikealle menevä polku menee Saari-Soljaselle ja Liesijärvelle.

Jos menee tuota hiihtoreittiä niin sitäkin pitkin pääsee Liesijärvelle, kunhan kääntyy oikealle polun tullessa tielle.

Kohta tulee tie vastaan josta Liesijärvelle on matkaa 1,7 km. Tätä tietä voi ratsastaa hevosella ja tietysti ajella maastopyörällä.

Jos tästä kääntyy oikean käden suuntaan niin vastaan tulee Liesilammi (1,4km) ja tästäkin pääsee Liesijärven laavulle.

Polku on mukavan pehmeä kulkea ja aurinko taas hetken paistaa. Saavun Liesijärven laavun maisemiin hiukan ennen neljää. Käyn kurkkaamassa polun vasemmalla puolella olevaa ladon raatoa joka makaa kyljellänsä rannan tuntumassa veden varassa.

[center][b]Seitsemisen Kansallispuiston monista laavuista yksi sijaitsee Liesijärven rannalla[/b][/center]

Ylitän joen yli vievän sillan. Tästä on laavulle matkaa enään kaksisataa metriä. Jään hetkeksi katselemaan sillalle jokea ja maisemaa. Tämä joki laskee Liesijärvestä Liesilammin kautta Kettulammille, josta se yhdistyy myllyn jälkeen Liesijokeen.

Savunhaju leijailee laavun nuotiopaikalta. Täällä on sama retkeilijä ruokailemassa johon törmäsin Koveron torpalla.

Alan valmistella omia ruokatouhuja kaivamalla repun sisältöä laavun makuualustalle. Kylmänväreet alkavat hiippailla kehoon, koska aluspaita on kostunut hiestä matkalla. Vedän Fleece takkia päälle ja etsin kaasupolttimelle sopivaa paikkaa.

Poltin temppuilee, eikä tahdo luovuttaa kaasua tarpeeksi tehokkaasti. Liekki on keltainen ja lepattaa puolen metrin korkeudella. Kääntelen kaasupulloa, mutta homma meinaa tyssätä heti alkuunsa. Vikahan selvisi kun aloin muistelemaan Bilteman käyttöohjetta kaasupullon käytöstä.

Kaasun käyttölämpötilan olisi hyvä olla +4 astetta tai yli. Onneksi aurinko lämmittää pulloa sen verran, että kohta alkaa kuulua tuttua kohinaa polttimesta ja vesitippa kiehahtaa hetkessä. Täytyy vain muistaa että kesäkeleillä kaasupullo täytyy pitää varjossa! Tuossa järven lahden laidassa kaksi joutsenta kyntää vettä, välillä työntäen pitkää kaulaa veden pinnan alle.

Heitän kiehuvaan veteen Semperin makaronia. Repusta löytyy pieni kylmälaukku jossa on valmiina tehty jauhelihakastike.

Kaikki muukin tarpeellinen, suolasta alkaen on mukana. Ruoka maistuu hyvälle, ja lisäksi teen kaksi leipää joihin sivelen reilulla kädellä voita ja parit siivut juustoa.

17:00 näyttää kännykän kello kun keittelen kupposen teetä laavulla. Kerään kamppeeni ja valmistaudun jatkamaan matkaa Multiharjun P-paikalle jonne on matkaa tasan 6 km. Kello on jo 17.30 ja on parasta laittaa suurempaa vaihdetta silmään tai muuten hämärä yllättää. Sammutan kytevän nuotion vedellä ja tarkistan ettei jäänyt omia tavaroita pyörimään ympäristöön.

[center][b]Väsymystä ja hiertymiä jaloissa: Liesijoen mylly lähestyy[/b][/center]

Nyt ei ole aikaa pyörähtää toisella tulentekopaikalla joka on tässä laavun lähettyvillä. Telttailualue, puuvarasto ja vessat löytyvät myös sieltä. Menee vielä alaselkä oikealta kramppiin kun nousen laavun ritsiltä ylös. Koko pitkän päivän ollut reppu selässä ja lienee näin äkkiseltään selkä tottumaton pitkiin reissuihin.

Ennen Liesilammia joen varrella seisoo jykevä jättiläishaapa. Puulla on paksuutta niin ettei siitä ylety kädet ympäri.

Toivottavasti majava ei kaada tätä komeaa puuta! Majavan savottaa näkee jo tässä kohdin. Sieltä täältä on kaadettu puuta.

On se upottanut hampaansa myös aika paksuun haapaan, joka oli jo viime vuonna lähes kaatumassa. Nyt en sitä samaa puuta enään löydä. Liesi ja Kettulammin läpi virtaava joki on saanut päälleen uuden sillan. Entinen olikin läpi lahonnut reikäinen sillankuva. Tässä  on taas majava kunnostautunut ja näyttänyt puunkaato taitonsa. Puuta on kaadettu oikein urakalla.

Vaihdan uuden akun Hero4 kameraan jolla tallennan äänet. Jatkan matkaa Liesijoen myllylle joka on tuossa kivenheiton päässä.

Mylly seisoo edelleen ryhdikkäänä joen päällä, sammalten kasvaessa katolla. Tuossahan näkyy olevan suuri kasa päreitä valmiina odottamassa katontekijöitä.

Tämä mylly on tuotu Ruoveden Koveronkoskelta tänne 1995. Tällä samalla paikalla on ollut aikoinaan saman tapainen mylly joka on siirretty jonnekkin muualle. Ainoastaan myllynkivet ovat jääneet alkuperäisinä paikoilleen.

Vilkaisen kelloa joka näyttää 18:21. Kylläpäs aika kuluu nopeasti! Pitkospuut ovat osittain vielä jään ja lumen peitossa. Tarkkana saa olla ettei jalka lipeä. Liesijoen siltaa lähestyttäessä kuuluu veden pauhua. Vettä riittää tässä pienessä koskessa!

Tästä on matkaa 150 metriä Jokiristille jossa on telttailualue, nuotiopaikka ja vessat. Jaulin kämpälle pääsee tästä polkua pitkin(1,9km). Jatkan suoraan kohti Multiharjua jonne on vielä matkaa. Alkaa kengän kärki hakemaan kiven kärkeä ja juurakon selkää. Ei enään tahdo väsynyt jalka nousta tarpeeksi korkealle.

Seitsemisjoen lähellä vasen jalka uppoaa polulla olevan jään läpi matalaan veteen kengän kastuessa kärjestä. Joen vesi on korkealla ja se on noussut osittain polulle. Ylitän polun jota voi ajaa maastopyörällä. Vesemmalle Tulusmäki ja oikealle Pitkäjärvi. Jatkan suoraan kohti Multiharjua (0,7km) 19:22 saavun P-paikalle, heitän repun auton perään ja lähden kohti kotia.

Kotipihaan päästessäni on kello kiertänyt lähes täyden ympyrän. Patikointia tuli 15,5 km.

Auton kyljet on saanu kunnon raparoiskeet matkalla. Kelirikkokausi oli pahimmoillaan hiekkateillä!

Kalle Päätalo

Ilmari Vouvila on ostanut omakotitalotontin samalta Kirvestien kadulta, missä on Kallen rakentama omakotitalo, jossa toistaiseksi asuu Laina. Ilmarin tontti on kadun alkupäässä numerolla 4. Rakennustyöt ovat käynnistyneet sokkelin valulla vuonna 1955 keväällä. Kalle on mukana talkoissa valvomassa betoniterästen oikein asettelua ja hoitaa myös päämestarina betonimyllärin hommia kaverin avustuksella. Laina hoitelee talkoissa yhtenä ruokapuolen hommia, ja ei ole huomaavinaan Kallea, ei tälle puhu sanaakaan. Vouviloitten talo valmistui samana vuonna, Joulukuun kuudes päivä.

 Ilmari Vouvila sai sydänkohtauksen kotonaan 58 vuotiaana ja kuoli Kahdeskymmenes päivä Maaliskuuta vuonna 1975. OIkealta nimeltään Soronen Martti Ilmari, lepää Messukylän hautausmaalla vaimonsa Fanni Marian vieressä.

Kirvestiellä on Kalle Päätalon rakentama rintamamiestalo. Kalle rakensi taloon lisäsiiven ja autotallin myöhemmin.

Lainan ja Kallen avioliitto päättyi Lainan vaatimaan eroon. Kalle oli tehnyt aviorikoksen jota Laina ei antanut anteeksi. Eron ollessa vielä vireillä, Kalle tapasi Leenan jonka kanssa meni naimisiin 1955.

Viimein Kalle löysi sen haluamansa perheonnen josta oli jo pitkään haaveillut. Leena ja Kalle Päätalo muuttivat vihdoinkin oman katon alle, Kirvestie 22 asuntoon syksyllä.

Kalle Päätalon äiti Riitu, oli kuulu hillasoiden kulkija syksyisin, jopa hulluuteen asti meni tämä harrastus välillä. Koikkelehti vielä 1955 soilla kepin kanssa, vaikka oli saanut sydänlaakin hiljattain.